Kodinonneako?

En ole taikauskoinen, mutta minua on vuosien varrella ruvennut lievästi huolestuttamaan yksi asia huonekasvien hoidossa: Olen onnistunut järjestelmällisesti ottamaan hengiltä useita kodinonni -nimisen, vaatimattoman viherkasvin alkuja, jotka meille tullessaan ovat voineet aivan hyvin.

Nyt on toivottavasti kotimme onnessa tapahtunut käänne parempaan. Sain pääsiäisenä lahjaksi munalla koristellun kodinonnen ja olen onnistunut toistaiseksi pitämään sen vehmaana ja vehreänä.

Taika näyttää olevan runsas kastelu alusastialle. Ette usko, kuinka paljon vettä tämä pieni pallerokasvi imee sisuksiinsa vuorokaudessa!

Wikipedian mukaan kodinonnea voi leikellä saksilla ja se jopa saattaa kukkia vaatimattomin kukinnoin touko-elokuussa. En kyllä ole eläissäni nähnyt kukkivaa kodinonnea, mutta odotan mielenkiinnolla. Kunhan en innostu lannoittamaan liikaa tätäkin...

Kodinonni (soleirolia soleirolii) kuuluu olevan monivuotinen nokkoskasvi, joka on kotoisin Välimeren läntisiltä saarilta, muun muassa Korsikalla sitä voi tavata luonnonvaraisena. Karkulaisia voi löytää myös  Manner-Euroopasta, Ranskasta, Alankomaista, Briteistä.

Kodinonnea voi muuten lisätä jakamalla juuripaakusta. Ai niin, ne mahdolliset vaatimattomat kukat ovat vihreitä, valkoisia tai jopa punaisia.

Vaihteeksi katsaus hennon ja herkän kodinonnen vastakohtaan, raskastekoiseen ja jykevän eläimelliseen aloe veraan. Tämä jättiyksilö vietti viime kesän ulkona. Tarkoitus oli hävittää se syksyllä.

Kasvi oli kuitenkin niin hyvinvoiva, että raahasin sen pakkasten tullessa vintin käytävän nurkkaan, pienen ikkunan eteen. Siis kirjaimellisesti raahasin: aloe vera on pelkkää mehua ja painaa kuin synti. Jos katkaisee aloen oksan, se itkee pitkään tahmeaa, pahanhajuista mahlaa.

Jättiläinen on ollut vaatimattomiin oloihinsa yllättävän tyytyväinen ja tehnyt poikasia. Kai se täytyy kesän tullen taas kantaa pihalle. Kasvi kasvaa sen verran vinossa valoon päin, että voi olla haastavaa löytää riittävän painava, pystyssä pysyvä ruukku.

Jotkut kasvit kasvavat liikaa ja toiset liian vähän, on se niin kummallista. Viime keväänä jaoin huonekasvien vaihtopäivässä kymmenkunta aloen poikasta, eikä poikimiselle näy loppua.