tiistai 5. syyskuuta 2017
Villiviinin saartamat
Villiviini on ihana, varsinkin syysvärissään, joka alkaa jo hehkua. Toisaalta se on varsinainen riesa, joka leviää imukärhillään salamavauhtia, jos sitä ei koko ajan ole rajaamassa. Rännit täyttyvät ja kasvustot valloittivat aina vain uusia seiniä ja ilmansuuntia.
Tänne köynnöksen ei olisi tarkoitus levitä, mutta eipä se säänöistä välitä, Korkeassa talossa kitkeminen ylhäältä ei ole aivan yksinkertaista. Köynnös tarttuu tiukasti rapattuun seinään.
Täällä ollaan kohta kuin siilit talvipesässä, eikä ikkunoitakaan enää tarvitse pestä.
Toisaalta eivätkös englantilaiset aatelisartanot ole kokonaan villiviinin peitossa? Että mitäpäs tässä valittelemaan :).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
No jopas on mahtava villiviini. Englantilaiset puutarhat tästä tulee väistämättä mieleen. Mukavaa viikon jatkoa!
VastaaPoistaNiin, eikös niissä aateliskartanoissa ollut tällaisia :)
PoistaSinulla on pian upeat syysvärit ympärilläsi. Hienon näköistä.
VastaaPoistaKiitos, kyllä nyt jo punertaa.
PoistaNäyttää upealta!! Meidänkin pergolan villiviinit ponkaisivat heti jo tuonne ylös asti enkä yhtään pistä pahakseni!
VastaaPoistaPergolassa ne ovatkin oikealla paikallaan.
PoistaOi miten ihana. Näyttää varmaan kivalta sisältäkin katsottuna, kun villiviini kurkistelee ikkunalla.
VastaaPoistaKyllä, sisältä on kiva katsella lehtien välistä ja punainen syysväri antaa säväyksen koko huoneelle.
Poista