Tästä se kevät taas lähtee!

 

Jo vain, tästä se kevät taas lähtee liikkeelle. Ensimmäiset siemenet on nyt kylvetty multiin, vaikka lunta tupruttaa taivaalta enemmän kuin tarpeeksi ja kesä on vasta etäinen ajatuksen siemen. Valon määrä lisääntyy kuitenkin päivä päivältä ja usko kevään voittoon on vahvoilla.

Kylvin tänään ahkeraliisaa (puuttuu kuvasta), kesäpäivänhattua, tuoksukaunokkia, hehkuvaarakkautta, paprikaa ja ananaskirsikkaa (karviaiskoiso lukee siemenpusissa toisena nimenä).

Siellä siemenet nyt muhivat kylvölaatikoissa. Täytyy sanoa että ahkeraliisan ja hehkuvanrakkauden siemenet ovat niin pikkuriikkisia, että niiden käsitteleminen tuotti vaikeuksia kumihanskat kädessä. Oli pakko riisua hanskat ja haeskella siemenet pussin saumojen väleistä paljain käsin. Ehkä niistä muutama osui oikeaan lokeroonkin .

Talvi ja pakkanen kuivattaa kädet niin, että sormenpäät ovat haavoilla.Sen vuoksi en multaa mielelläni paljain käsin tähän aikaan vuodesta möyri. Mutta oli kyllä haastetta siementen kanssa.

Hehkuvarakkaus on perenna, joka pussin mukaan saattaa kukkia jo ensimmäisenä kesänä, jos sen kylvää riittävän aikaisin. Toivottavasti tänään oli riittävän aikaisin. En ole tätä aiemmin saanut kylvökonetta vauhtiin.

Ananaskirsikoita kasvatin viime kesänä menestyksellä valmiina ostamistani taimista. Nyt ajattelin kokeilla siemenestä saakka. Mutta sen toinen nimi el karviaiskoiso oli minulle uusi. Tuoksukaunokkia olen kylvänyt suoraan ulos, mutta nyt kokeilen esikasvatusta. Toivon, että kukinta aikaistuisi.

Päätin noudattaa kirjaimellisesti ohjetta ja kylvin kelloköynnöksen siemeniä 3-5 kappaletta saman tien samaan ruukkuun. Voi olla, että kelloköynnös olisi ehtinyt myöhemminkin, mutta siellä siemenet nyt ovat. Toivottavasti kapeampi puoli ylöspäin, vaikka senkin päättelemine lähes soikeasta siemenestä on välilla hankalaa.

Tässä vaiheessa siementen kylväminen ja itämisen seuraaminen on aina hauskaa ja mieltä virkistävää puuhastelua. Mitä enemmän viidakko kasvaa kevään edetessä, sen työläämmäksi puuha muuttuu. Jostakin syystä työläys aina unohtuu, kun uusi kylväaika saapuu.

Palavaa, hehkuvaa ja leimuavaa rakkautta

Kukahan kasvien nimet keksii? Sitä tulee miettineeksi, kun löytää uusia variaatioita tutuista kukista. Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica) on Toimelan perennapenkissä loistanut jo vuosia uskollisena ja näyttävänä.

Nyt tupsahti siementilauksen mukana, tilaamatta, pussillinen hehkuvarakkaus -nimistä kukkaa (Lynchnis Molten Lava). Pussin mukaan matalampaa kuin palavararakkaus ja jo ensimmäisenä vuonna kukkivaa, jos malttaa esikasvattaa ajoissa. Kyllähän rakkaudet toisiaan muistuttavat, vaikka toinen palaa ja toinen hehkuu.

Kun etsin netistä tietoa hehkuvanrakkauden menestystarinoista, törmäsin vielä kolmanteen rakkauden tyyppiin, nimittäin leimurakkauteen (Lynchnis Arkwrightii). Sen kerrotaan olevan palavan- ja hehkuvanrakkuden risteytys, joka on kaksivuotinen ja kylväytyy jonkin verran kasvupaikalleen. Kukat ovat hehkuvan oranssit ja suuret. Kuva löytyy esimerkiksi täältä.

Mitähän muita rakkauksia mahtaakaan löytyä? Pääsisinpä nimeämään kukkalajikkeita!