Kylläpä kesä onkin lyhyt! Pari päivää sitten hikoilin vielä pihapuuhissa, olihan lähes helle. Kukat kukkivat ja hyötymaan sato kypsyi. Ja äkkiä eilen illalla olikin niin syksyn tuoksu ja tuntu. Muutaman päivän rankat vesikuurot ovat piiskanneet osan kesäkukista maan rakoon.
Kasvimaalla ja marjapensailla pitää kiirettä. Vaikka yritän kaikkeni, en pysy kesäkurpitsojen tahdissa. Ne tuntuvat kasvavan yhdessä yössä jättiläisiksi. Jos ei tietäisi, että kurpitsojen kaverina kuvassa on kirsikkatomaatteja, eikä tavallisia tomaatteja, voisi kuvittellakin nuo vihreiksi jättiläisiksi. Turhan isoiksi ovat kuitenkin päässeet. Keltainen kesäkurpitsa ei näytä olevan yhtä hanakka kasvamaan kokoa.
Mustikassa on käyty muutaman kerran ja satokausi jatkuu edelleen. Mustikoita on täällä kohtalaisen hyvin metsissä, mutta valitettavan paljon on puolittain pilallisia marjoja. Taitaa olla jokin mustikan tauti, joka lytistää marjasta toisen puolen. Tuskimpa "tautipuolien" syöminen olisi vaarallista, mutta perkatessa niitä tule napsittua pois. Saalis pieneneekin siinä vaiheessa kovasti.
Jos on mustikoita metsässä, on myös hyttysiä. Ne eivät tänä kesänä näytä lainkaan lannistuvan. Usein elokuulla saa marjametsässä jo olla aika rauhassa, mutta ei tänä vuonna.
Minulla ei ole pihalla pensasmustikkaa. Hyttysten ja "tautipuolien" vuoksi harkitsen jalostetun mustikan hankintaa. Samanlainen makuero taitaa olla kuin puutarhavadelmassa ja luonnonvadelmassa.
Pieni valkoherukkapensaan alkumme teki kokoonsa nähden ihan hyvän sadon. Marjat ovat mielenkiintoisen näköisiä. Maistuvat punaherukalta, mutta tuovat ulkoisesti mieleen sammakonkudun :).
Punaherukkaa tulee edellisten vuosien tapaan kahdesta pensaasta ihan riittävästi. Mustaherukkapensaat ovat vanhoja ja vaikka niitä on enemmän, marjoja tulee vähemmän kuin punaisia. Ehkä kuitenkin enemmän kuin viime vuonna.
Aloitin mustaherukoiden poimimisen tällä viikolla ja ämpärin reunalla köllötteli tällainen kaveri. Se näytti erehdyttävästi mustaherukkatertun vihreältä osalta. Osasi mokoma jähmettyäkin paikalleen ihan tikuksi, kun sitä tutkailin. Matohan se oli. Luontokappaleilla itsesuojeluvaisto pelaa, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa.
Kun syksy painaa päälle, aurinko jää sadepilvien varjoon ja illat viilenevät, mansikkasatoni uhkaa jäädä raa'aksi. Istutin keväällä uusia, jatkuvasatoisia taimia. Niissä on vielä valtavasti raakileita, jotka näyttävät myös jäävän vaaleiksi. En usko, että kaikki ehtivät kypsyä.
No voi, toivottavasti on keino kypsyttää mansikat!
VastaaPoistaIhailtava sato, vesi nousee kielelle noista vadelmistakin. Täällä kuivudessa kärvistelleellä saarella ei mustikoita juuri ole, vadelmiakin vain harvassa paikassa, missä on vähän kosteampaa.
Tasan ei käy onnen lahjat. Että kuivuudessa, täällä on vettä saatu enemmän kuin tarpeeksi. Luonnonvadelmia on paljon. Tulevalle viikolle lupaa lämmintä ja aurinkoista, ehkäpä mansikat kypsyvät :).
PoistaMiksi syksy tuleekin aina niin nopeasti ja yllättäen...
VastaaPoistaNyt tuli kertalaakista syksyinen olo, mutta jospa se tästä vielä lämpenee.
PoistaTänä vuonna syksy tuntuu saapuvan yllättävän aikaisin.
VastaaPoistaNÄin on, lehdetkin jo tippuvat koivuista.
PoistaNiin, mihin se kesä katosi, tuskin oli päässyt vielä kunnolla alkuun.
VastaaPoistaJa kohta taas luemme vesi kielellä kuvastoja ja teemme hankintoja ensi kesää varten, jolloin ehtii (muka) kasvattaa vaikka mitä.....
Nimimerkki" tuntee itsensä petetyksi"
Mutta onhan tämä elokuu yleensä vielä aika lämmintä ja hyvää ilmaa riittää usein syyskuuksikin asti. Illat tosin pimenee ja tuoksu muuttuu. Ei luovuteta vielä!
Elokuu on kesäkuukausi, ehdottomasti. Suomen kesä on kyllä surkean lyhyt.
Poista