Elokuussa minua viehättää erityisesti pihan pörriäisten, perhosten ja muiden öttiäisten seurailu. Neitoperhosia ei ole näkynyt ihan yhtä paljon kuin joinakin aiempina vuosina, mutta kauniisti ne istuvat sävy sävyyn tummien samettiruusujen kanssa. Niitä ei edes heti ohi kulkiessa huomaa. Tässä kuvassa on kuitenkin amiraali, kuten Puutarhaelon Riitta alla kommentissa toteaa. Kiitos Riitta! Olen surkea oppimaan lajeja.
Perhonen maastoutuu ovelasti myös sulkiessaan siivet yhteen. En saanut ihan vangituksi kuvaan, mutta ihmeellisesti luonto on maalannut petolinnun silmät ja nokan muodon perhosen siipien alapuoliskoihin. En saata olla ihastelematta näitä ihmeitä.
En tunne kuitenkaan perhoslajeja kovoin hyvin. Ken lienee hän? Ei suostunut avaamaan kameralle siipiään, vaan keskittyi jorinin meden imemiseen antaumuksella. Edit: Ja tämä on kuulemma sitruunaperhonen.
Sävy sävyyn istuu kimalainenkin samettiruusussa. Ja meidän pihalla näitä on pörräillyt reippaasti. Mustilanhortensia on esimerkiksi niin pörriäisten suosiossa, että jopa maljakkoon napsaisemani oksat saivat muutamat yksilöt seuraamaan minua sisään saakka.
Pörräiäislajit eivät näytä olevan turhan tarkkoja omista mesipaikoistaan. Ihan hyvin ilman tappelua mahtuvat kaverin kanssa samalle lautaselle :).
Sitkeän nihkeä, jo vuosia jatkunut, kukkaketoprojektimme on tältä kesää haalistunut ja odottaa niittäjää. Vaikka keto ei juuri nyt näytä miltään, sen uumenissa on paljon elämää. Kun menee viereen seisomaan ja kuuntelee herkällä korvalla, kuulee heinäsirkkojen ja sudenkorentojen pärinää. Ja monta muuta pörriäistä siellä viihtyy.
Niitty on niitettävä ja korret ainakin vielä kerättävä pois, jotta maa pysyy köyhänä ja niittykukat viihtyvät. Vanha tontti oli alunperin turhan ravinteikas luonnonniityksi, mutta pikkuhiljaa muuttaa muotoaan.
Täytyy tunnustaa, että näistä kavereista en ihan aina ole vilpittömän innostunut. Riippuu vähän paikasta, missä ne saalista jahtaavat. Tämä asustelee grillikatoksen ulkoräystäässä, joten se saa siellä minun puolestani elää. Enpä tunne häntäkään, mutta kohtalaisen iso, parisenttinen peto.
Pihapiiri on monen muunkin koti kuin minun, harakoiden, siilien ja rätkien. Se näyttää onneksi tarjoavan elämän eliksiiriä myös pienimmille luontokappaleille.
Nyt on ollut oikea perhoskesä! meilläkin on puutarhassa on näkynyt esim. ritariperhonen ensimmäistä kertaa koko sen 20 vuoden aikana jona ollaan asuttu.
VastaaPoistaMinkähän näköinen ritari olikaan? Valitettavasti lajien tunnistaminen tai muistaminen on yhtä vaikeaa vanhana kuin nuorenakin.
PoistaTänä kesänä ollaan varmaan kaikki saatu nauttia perhosten ja pörriäisten suuresta määrästä :)
VastaaPoistaMe annettiin harakan tehdä pesä pihapuuhun. Olihan mukava seurata poikasten kasvua ja kehitystä. Nyt ne tässä pyöriskelee vieläkin ihan pihan tuntumassa ja eilen yksi kävi uimassa lintualtaassa :) Monet inhoaa harakoita ja niiden räksytystä, mutta lintu se on siinä, mikä joku muukin.
Sama juttu meillä. Harakat isännöivät ja kylpevät lintujen juoma-altaassa. Jossainhan niidenkin pitää asua.
PoistaAmiraalit on kauniita samettiruusulla. Ehkä niillä on myös turvallinen olo sulautuessaaan niin hyvin samettiruusun väreihin. Kauniita kuvia olet ottanut. Kysymäsi perhonen on sitruunaperhonen. Hämähäkkejä tunnen hyvin huonosti, mutta kurkkaus ötökkäkirjaan saa ehdottamaan aitoristihämähäkkiä.
VastaaPoistaOuts. Kylläpä tunnenkin huonosti perhoset! Eipä tuo olekaan neitoperhonen, vaan amiraali. Aiemmin meillä on näkynyt vai neitoja, joten en edes tarkistanut. Kiitos sinulle. Korjaan tuonne tekstiin. Aitoristihämähäkki kuulostaa jännittävältä!
PoistaAlun perhos- ja pörriäiskuvasi ovat täynnä aurinkoa. Tänä kesänä on ollut ilo seurata jos jonkinlaisia perhosia. Amiraalit ovat meillekin viime päivinä ilmestyneet. Näinpä taas muutaman neitoperhonkin. Ehkä niitäkin tulee lisää, kunhan elokuu edistyy.
VastaaPoistaHämähäkit eivät kuulu osaamisalueeseen. Hetki sitten lattialla vilisti isokokoinen musta hämähäkki, mutta ei sentään mikään tarantella.