Oi ja voi, marraskuu

Marraskuu on kulunut minulta jonkinasteisessa koomassa. Aamulla pimeyden keskeltä töihin ja illalla pimeyden keskellä takaisin kotiin. Kolmen päivän viikonloppuvapaa, hitunen lunta ja vähän jouluvaloja piristivät kummasti.

Ehdin jopa ihmetellä meren rannassa iltapäivän sinistä hetkeä, josta olen aina niin kovasti pitänyt. Kylmää oli, hyistä ja kosteaa, mutta myös karulla tavalla kaunista.

Olen polttanut koko syksyn pihalla lyhtyjä. Nyt tuli tunnelmoitua myös sisätiloissa. Kun selvisin perjantain hirveästä lumisateesta ja liukkaasta kelistä hengissä kotiin, oli aika rauhoittua. Aina ei tarvitsekaan rientää paikasta toiseen, vaan tuijotella vaikkapa tulta.

Pihalla ei tapahtunut lintujen ruokintaa ihmeellisempää. Tuijaan ripustettiin valot ja sepäs olikin venähtänyt viime talvesta. Piti hakea tikkaat, jotta ylimmille oksille ylettyi.

Hämmentävää, että tuija voi näinkin isoksi kasvaa ja talvista selvitä pienehkössä betonipurkissa. Kaveri vierestä kuoli, mutta tämä porskuttaa yli kaksimetrisenä. Se näyttää muuten ikkunasta katsottuna ihan amerikkalaiselta joulukuuselta.

Pieni lumipeite tuo joulumielen. Ensimmäiset lahjatkin jo hankittiin. Ja siianmätiä joulupöytää varten. Kyllä se tästä. Intoa lisää se, että jälkikasvu on kokoontumassa jouluna Toimelaan.