Olen yrittänyt ajatella, että kaikki elävä kuuluu luontoon ja kaikella on siellä tehtävänsä. Nyt en ole enää varma. Luin Päivi Korpivaaran uuden, informatiivisen kirjan Piha puhtaaksi lehtokotiloista : näin torjut puutarhan tuholaiset (Docendo 2016). En usko, että lehtokotiloilla olisi mitään tarpeellista tehtävää Toimelan pihapiirissä!
Viime kesänä tulin ensimmäisen kerran tietämään, minkälaista tuhoa pelkästään pienet peltoetanat voivat joukolla saada aikaan kasvimaalla ja kukkapenkeissä: reikiä, reikiä ja reikiä. Voin vain kuvitella, että lehtokotiloiden tekoset ovat etanoiden puuhastelut potenssiin kaksi.
Korpivaaran kirja on hämmentävän informatiivinen tietopaketti näistä ällöttävistä nilviäisistä, jotka lisääntyvät hurjaa vauhtia, syövät toistensa raatoja sekä kaiken vihreän pihalta. Vielä ei ole meillä näkynyt, mutta pelottaa. Kuulin nimittäin, että tien toisella puolella naapureissa näitäkin ystäviä jo on. Ei kiitos meille enää vaihtoperennoita!
Kirja alkaa lehtokotiloiden tunnistamisesta, lisääntymisestä ja maailmanvalloituksesta. Sitten kerrotaan otuksen luontaisista vihollisistä eli ketuista, koirista, myyristä, linnuista, matelijoista, sammakoista, hyönteisistä...
Kolmannessa luvussa päästään asiaan eli varotoimiin. Ötökät saapuvat pihalle yleensä vaihtokasvien tai ostotaimien kylkiäisinä. Kesäkukatkaan eivät ole vaarattomia.
Lopulta torjutaan: kerätään, tapetaan kuumalla vedellä, kitketään voikukat pihalta, leikataan nurmikot, trimmataan ja siistitään. Valitettavasti rakastamani kateviljely näyttäisi olevan etanoiden ja kotiloiden päiväuni. Kummankohan sitä mieluummin pihalle ottaisi, kotilot vai rikkaruohot?
Rautafosfaatti tehosi viime kesänä etanoihin ja se auttanee myös taistelussa lehtokotiloita vastaan. Olen hankkinut kilon noita sinisiä pikkurakeita. Niitä pitänee näihin aikoihin levitellä, jotta voisi välttyä viime kesän kaltaiselta etanainvaasiolta.
Lopulta kotilot päätyvät Korpivaaran kirjassa lautaselle: Lähiruokaa puutarhasta. No jaa, syököön joka haluaa.
Mutta kiitos kirjasta. Yritän torjua neuvoilla myös peltoetanoita ja erityisesti yritän olla hankkimatta lehtokotilofarmia. Älkää pliis tulko meille, ällöt lörtsykät.
Lehtokotilot ovat olleet jo pitkään vitsaus puutarhoissa ja onneksi pihamme on säästynyt niiltä lähes täysin. Sain muutaman yksilön pihaamme puutarhamyymälästä ostamieni kasvien kylkiäisinä. Ryhdyin heti tosissani niiden leviämisen ehkäisyyn silloin kaupan olleella Mesurolilla ja pääsin pelkällä säikähdyksellä. Minulla on kuitenkin nykyisin aina varalla Ferramolia, jota laitan uutta taimea istuttaessani istutuskuoppaan ja taimen ympärille. Minäkään en syystä hevillä suostu ottamaan vaihtotaimia ja jos jostain syystä otan, pesen taimen juuret puhtaaksi mullasta.
VastaaPoistaKiitos vinkistä. Minäkin laitan varalta (myös tavallisten etanoiden varalta) jatkossa Ferramolia istutuskuoppaan :).
Poistameillä niitä on ollut muutaman vuoden ajan. Olivat yksi syy siihen, että yksi naapureistani alkoi ideoimaan kuivaa niittyä taloyhtiön joutomaalle (josta kotiloita levisi). Innostuin myös ajatuksesta, koska niityt ovat luonnon monimuotoisuuden takia tosi tärkeitä.
VastaaPoistaOvathan niityt muutenkin kauniimpia katsella kuin joutomaa.
PoistaPari lehtokotiloa ei paljon haittaisi, mutta kun tietää niiden lisääntymistarmon!
VastaaPoistaMeni muutama vuosi, kun lehtokotilo levisi lähistöltä omaan puutarhaan. Olen toistaiseksi saanut pidettyä ne kurissa keräämällä joka ikisen näkemäni. Mutta aina sinne joku jää piileksimään. Tänä keväänä olen kerännyt jo nyt saman määrän (parikymmentä) kuin koko viime kesänä. On pakko tarttua torjunta-aineisiin, pitää nurmikko lyhyenä ja tyhjätä piha kaikesta maatuvasta.
VastaaPoistaPaitsi, ettei se nurmikon leikkaaminen ole niin tärkeää kotilotorjunnassa. :)
PoistaKiitos Toimelan emännälle kirja-arvioinnista.