Homma ei onnistu ilman kättä pidempää: tarvitaan ainakin oksasakset, saha ja harava. Välillä minusta tuntui, että olisin tarvinnut myös turvalasit ja lämpimän pehmusteen. Tilanne oli ehtinyt niin pahaksi, että jouduin ensin raivaamaan pensaan alle "kolon", josta lähdin risuviidakkoa setvimään pensasta kiertäen. No huh, menihän siinä aikaa. Kaksi läpimitaltaan lähdes kolmemetristä puskaa sentään.
Tässäpä toisesta morsiusangervosta kuvat ennen - ja jälkeen. Dadaa!
Vähän jyrsityiltähän nuo nyt näyttävät, mutta tiedän kokemuksesta, että jo ensi kesänä morsiamen helmat jälleen viistävät maata. Vanhempi tuttavamme sanoi kerran kukkivaa morsiusangervoa katsoessaan, että se levittää kuin nainen leveät hameensa. Ja niin se totisesti tekee.
Rakas työtoverini oksasilppuri viimeisteli tämänkin projektin. Tuottaa suurta nautintoa tunkea monta peräkärryllistä risuja myllyyn, joka jauhaa ne hetkessä muutamaksi ämpärilliseksi haketta. Tuotos päätyi marjapensaiden juurelle. Nyt silmä lepää ainakin joissakin osissa pihaa.
Leikkaus tekee ihmeitä. Minäkin olen parina viime päivänä leikannut perennanvarsia, kuin heikkopäinen. Osan varsista haketin ja osa raijattiin kunnan puutarhajäteasemalle. Putarhajätettä tulee meillä niin valtaisasti, etteivät kaikki millään mahdu kompostiin.
VastaaPoistaTulipa siisti! Hurjasti pensaat kasvaa kesän aikana ja karsiminen on tarpeen. Joo siihen pitää tulla inspis että saa leikattua...tai sitten se viimeinen pisara, että nyt on pakko!
VastaaPoista