Avoimia sisäänkäyntejä bongailemassa

Lähimatkailu on koronakesän teema ja sitä tuli meidänkin sunnuntain ratoksi harrastettua. Sää oli mitä sopivin ja Avoimet puutarhat -tapahtuma houkutteli Kokkolaan Tullimäen siirtolapuutarhyhdistyksen tapahtumaan. Alueella oli avoinna 30 erilaista, omaleimaista ja viehättävää pikkupuutarhaa. Meitä vieraita oli kiertelemässä sopivasti, tungosta oli korkeintaan parkkipaikoilla.

Siirtolapuutarha on ollut minulle outo ja hivenen maagiselta kuulostava paikka. Taianomaista varmaan onkin siirtyä hetkessä kaupunkimiljööstä kesäparatiisiin. Asuminen on varsin tiivistä ja vaatii yhteisöllistä otetta. Lopputulos on kyllä herkullinen vieraan silmiin.

Keskityin kierrellässä sisäänkäynteihin. Ideoita sai roppakaupalla. Tätä porttia vahtii koirapatsas ja valaistusta huvimajaan näyttäisi antava kristallikruunu. Portista kurkistaessa on vastassa runsas kukkaloisto.

 

Luovuus kukkii ja se on sallittua kaikenlaisissa puutarhoissa, myös siirtolapuutarhoissa. Tulija voi kokea itsensä erittäin tervetulleeksi perhosten ja hahmotynnyrien ohi kulkiessaan.

Tässä yksi suosikeistani. Luonnonläheinen ja näkymä puutarhaan houkuttelee astumaan avoimesta portista sisään.

Kiitos Tullimäen puutarhureille avoimista porteista ja mielistä. Tarjositte meille ohikulkijoille upeita elämyksiä.

Samalla reissulla tuli käytyä myös muissa lähellä olevissa kesäkohteissa, kun kerran matkaan lähdettiin.

 

Seitsemän sillan saaristoreitin varrella Luodossa sijaitseva Tyynelän tonttula ei ollut mukana Avoimet puutarhat -tapahtumassa, mutta pihapiiriin pääsee pääsymaksun maksamalla ihailemaan paitsi tonttuja myös puutarhaa. Minusta tämä huvimaja oli vallan mainio ja sopi päivän sisäänkäyntien teemaan.

 

 

Tyynelässä on useampia rakennuksia ja kaikissa upeat, houkuttelevat sisäänkäynnit.

 

Kesäpuutarha on huokutteleva myös sisältä, ei pelkästään sisäänkäynnin osalta. Vähän jäi epäselväksi, olisiko Tyynelästä löytynyt myös talvipuutarha?

Samoin tämä, minusta hukkuvaa muistuttava, taideteos ja vesiahe kesäpuutarhan edustalla oli mysteeri. Kiehtova, mutta samalla myös hiukan ahdistava.

 

Matkalla poikettiin kahvilla Öjassa Cafe Brygganilla. Jos haluaa kahvitella meren tuntumassa laiturilla ja ihastella kuivahtanutta juhannussalkoa ja vanhoja rakennuksia, Bryggan on ihana matkakohde. Tästä ovesta pääsee siis kahviostoksille.

Reissu päättyi Kokkolan Sannanrannalle kesäravintola Wanhaan Elbaan. Siellä tulee käytyä joka kesä syömässä, niin nytkin. Wanhaan Elbaan houkutellaan asiakkaita myös rehevillä sisäänkäynneillä.

 

Sää ja maisemat olivat mainiot. Ei haitannut, vaikka ruokaa joutui hetken odottelemaan. Kyllä näissä maisemissa sopi odotella.

Kesäpäivä on pitkä. Monenlaista ehtii, kun lähtee liikenteeseen, eikä aja merta edemmäs kalaan. Aurinkoinen päivä vaihtui sateiseen yöhön, jota enteili näin huikea väritys omalla pihalla puolen yön jälkeen. Nyt ehti reissata, kun taivas tarjosi vettä. Puutarhuri sai kastelusta vapaapäivän. Suomen kesä on kertakaikkiaan mahtava!