Juhannustunnelmia

Ihanaa ja aurinkoista mittumaarin jatkoa rakkaat blogiystävät! Juhannus on kulunut Toimelassa harvinaisen rauhallisesti ja seesteisesti. Sää on ollut uskomattoman kaunis, jopa helteinen. Ainahan meren äärellä vähän tuuleskelee, mutta näissä lämpötiloissa tuuli on lähinnä virvoittavaa.

Jälkikasvu oli kotikulmilla jo viikkoa ennen juhannusta. Nyt nautimme keskikesästä siipan kanssa kahden sekä kotona että rantasaunassa ja välillä mummolle grilliruokaa tarjoillen. Nyt suunnittelen kaalilaatikon tekoa, mutta uunin kuumentaminen tässä säässä hivenen mietityttää.

Minun juhannukseeni kuuluvat luonnonkukkakimput, patteriradio, uimareiden äänet rantakallioilta ja tekemättömyydestä nauttiminen.

Syreenit ehtivät tänä vuonna kukkaan juhannukseksi, mutta kukkia on varsin vähän. Uskoisin kuivan viime kesän verottaneen myös syreenien kukintoja. Yritän aina tuoda muutaman oksan sisälle ja nuuskutella, mutta jossakin vaiheessa tuoksu menee överiksi ja kimppu päätyy pihalle.

Vihta kuuluu ehdottomasti juhannukseen ja rantasaunaan. Uskokoon ken tahtoo, mutta vihtominen leppeissä löylyissä rentouttaa, parantaa pikkukrempat ja hyttysenpistot. Ja tuoksu tuo tunnelmaa.

Raparperit ovat nyt parhaimmillaan ja niiden säilömiseen pitäisi ryhtyä pikimmiten. Juhannukseksi kuitenkin leivoin perinteiseen tapaan raparperipiirakkaa. Sen verran tuli varioitua aiemmista vuosista, että nappasin jotakin lehdestä idean omar-raparperipiirakasta.

Omarkarkkeja sulatettiin ja lisättiin piirakan päälle muruseoksessa. Toihan se oman lisämausteensa, mutta täytyy myöntää, että yksitellen pakattujen karkkien kuoriminen kesken leivonnan oli melkoista näpräämistä.

Valmista kuitenkin tuli ja hyvältä maistui, varsinkin vaniljajäätelön kera. Ja kaloreita nolla...

Toivottavasti kesä jatkuu yhtä kauniina ja lämpimänä juhannuksen jälkeenkin. Viikko olisi töitä ennen lomaa. Sitten vapaille koronan ja säiden ehdoilla.