Sadonkorjuun ihanuutta

Puutarhanhoito harrastuksena ei ole kannattava bisnes, mutta juuri nyt tuntuu, että vaivat palkitaan. Sadonkorjuupuuhia nimittäin riittää. Sipulit kasvoivat kuivasta kesästä huolimatta isoiksi ja puhtaiksi ennätysajassa. Nostin ne kuivumaan heinäkuun viimeisellä viikolla, eikä päivääkään liian aikaisin.

Vaikka herukkasato jäi varsinkin mustaherukoiden osalta tänä vuonna olemattomaksi, poimittavaa riittää punaherukoissa, vadelmissa ja karviasissa. Myös siemenestä kylvetyt kuukausimansikat tornikokeilussani kypsyttävät pikkuriikkisiä, pitkulaisia marjoja ennätystahtia.

Olisi ehkä kannattanut uskoa, kun kasvatustornin ohjeessa kehotettiin istuttamaan ylimmäksi vain kaksi tainta. Taimet olivat siinä vaiheessa niin pieniä reppanoita, että tuli iskettyä niitä multaan useampi. Nyt ne kasvavat tosi tiheässä, marjoja saa kaivella lehtien seasta piileskelemästä.

Kiinnostaisi tietää, saako kuukausimansikan talvehtimaan ulkosalla kasvatustornissa?

Oman maan puikulaperunoita on syöty viikon päivät. Samasta varresta löytyy monenkokoista, pientä ja aika isoakin. Johtuneeko kuivasta kesästä, että perunan pintaan tulee rupea? Kuoren alla sitä ei ole, eikä se makua haittaa, mutta ei kaunista perunaa. En ole viitsinyt perunamaata kastella, kun on kukillekin saanut kantaa hengenpitimiksi vettä urakalla.

Entäpä sitten nämä väkkyrät? Ehkä porkkanakin olisi tarvinnut juomavettä. Lehteä kasvaa enemmän kuin syötävää...Mutta ihan syötävän kokoisia ovat porkkanatkin.

Kun vielä sormet ovat mustikoista sinisinä ja pakastimessa mustikkaa talven tarve, niin mikäs on ollessa. Eivät nämä ruokavarastot aivan Huovisen Hamsterin tasoa ole, eikä omavaraisuus pitkälle riitä, mutta mukava on silti napsia itse kasvattamia suuhun. Myös pikkuriikkisiä amppelitomaatteja, kunhan vain ehtisivät kaikki kypsyä ilman kasvihuonetta.