Viime keväänä jouduin ostamaan uudet taimet paleltuneiden tilalle. Nyt näyttää hyvältä. Vaikka lajike on jokin amppelimansikka (Elan tai Loran), talvehtiminen kohopenkissä on onnistunut.
Vuosi sitten puutarhalta oli myyty mansikantaimet loppuun ankaran talven jälkeen, vain amppelilajiketta oli jäljellä. Ei näköjään haittaa. Varsinkaan, kun lajike on jatkuvasatoista ja teki marjaa koko kesän. Tervetuloa mansikat!
Raparperi ei petä. Vuodesta toiseen se työntyy ensimmäisenä lähes routaisesta maasta. Vaikka jää talvella kuorrutti penkin. Mikähän ikirouta tarvittaisiin, että raparperi paleltuisi?
Kaipa tämäkin perinnekasvi pitäisi joskus kaivaa kokonaan ylös ja istuttaa uusiksi. Meinaa nimittäin siirtyä sijoiltaan penkin laidoille. Mutta ei raaskisi, kun ovat niin kovasti jo kasvussa.
Tässä vaiheessa kevättä muistan aina, että pakastimessa on vielä raparperia. Äkkiä keittämään kiisseliä, kun kohta tulee uutta satoa.
Onpa mukava, kun mansikka on selvinnyt hyvin talvesta. Samaa mieltä, raparperi ei petä koskaan. - Aurinkoista viikon jatkoa!
VastaaPoistaViime kevään näky olikin aika lohduton, hyvä näin. Kiitos ja hyvää keväistä viikkoa myös sinulle!
PoistaRaparperi on kyllä todella kestävä ja takuuvarma. Lähtee vielä lisäksi aina aikaisin kasvuun.
VastaaPoistaMansikat näyttävät tosi pirtsakoilta.
Eilen juuri katsoin televisiosta, että Jokioisiin keräsivät näytteitä ihmisten raparpereistä selvittääkseen mitä raparperilajeja suomalaisten pihoilla kasvaa. Olisipa mukava tietää, mikä lajike tuo omani on. Se on kasvanut samalla paikalla 50-luvulta saakka.
PoistaKomppaan edellisiä eli raparperi on puutarhurin luottokasvi. Olen koko kevään systemaattisesti tyhjentävät pakastinta, joten enää ei ole ainuttakaan viime vuotista rapaperipussukkaa.
VastaaPoista