Laatikkopuutarhurista ruutuviljelijäksi?

Koska pyörittelen työkseni kirjoja, ei liene uutinen, että myös puutarhakirjat tulee selailtua uunituoreina. Joistakin poimin vain parhaat ja kiinnostavimmat palat, mutta jotkut ahmin kannesta kanteen. Tässä yksi vapun aikana ahmittu eli Anne-Marie Nageleisen: Laatikkopuutarhurin opas - Runsas sato ruutuviljelyllä.

Ruutuviljely? En ensin ymmärtänyt koko ideaa, ajattelin sanan liittyvän laatikkokasvatukseen yleensä. Sitähän olen itsekin jo vuosia harrastanut hyötymaalla. Mutta ruutuviljely avasikin aivan uudet tasot ensi kesän istutuksia ajatellen. Todella inspiroiva kirja, vaikka onkin saksasta suomeksi käännetty. Ah kumpa routa pian sulaisi ja tulisi kesä!

Ruutuviljelyssä kasvit sijoitellaan kasvatuslaatikkoon 40 x 40 cm:n kokoisiin ruutuihin yhteen sopivien ja toisiaan täydentävien kumppaanuuskasvien kavereiksi. Kasvit ryhmitellään heimoihin: sipulikasvit, sarjakukkaiskasvit, mykerökukkaiskasvit, ristikukkaiskasvit, revonhäntäkasvit, hernekasvit, tatarkasvit, kurkkukasvit, huulikkukkaiskasvit, heinäkasvit, koisokasvit ja vismajuurikasvit.

Jokaiseen laatikkoon sijoitellaan kasveja useammasta heimosta niin, että ne täydentävät toisiaan sekä lannoitetarpeen että tuholaisten ja kasvitautien torjunnan näkökulmasta. Hommaa vaatii kunnollista suunnittelua ja pientä askartelua, mutta uskon sen toimivan.

Eri kasvit ottavat maaperästä erilaisia ravinteita ja ruutuviljelyn avulla kaikille riittää. Suunnitelmallinen vuoroviljely vähentää kasvitauteja ja runsaan kasvien kirjon avulla biologinen tasapaino säilyy. Tiivis istutus taas vähentää rikkakasveja.

Vähän hankala muutamalla sanalla selittää, mutta uskon, että ruutuviljelyssä on ideaa. Oikeastaan huomasin, että olen mutu-tuntumalla sitä jo vähän soveltanutkin eli sekoittanut eri kasveja samaan laatikoon. Jos jaksaisi tehdä kunnon suunnitelman, pääsisi varmasti parempaan satoon ja pienempiin tuholaisongelmiin.

Laatikkoviljelyyn siirtyminen vaatii pientä asennemuokkausta, kun on kymmeniä vuosia tottunut suoriin penkkiriveihin kasvimaalla. Peruna sopii Nageleisenin mielestä paremmin penkkiin kuin laatikkoon ja tähän ratkaisuun päädyimme itsekin.

Toinen penkki on meillä kesäkukille, mutta siinäkin voisi olla laatikko. Laatikko ja kateviljely säästävät puutarhurin selkää sekä vähentävät rikkaruohoja ja kastelun tarvetta. Nyt lisää laatikoita kehiin ja viljelysuunnitelmia askartelemaan!

Ai niin, huomasin, että joku puoti kauppasi myös köynnöstukea, jonka voisi kätevästi kiinnittää tuollaisiin valmiina astettuihin laatikoihin. Kurkulle ja tomaatille voisi olla kätevä. Ja herneelle, ja...