sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kelloköynnös kukkii, lopultakin!

 

Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri minulle, joka en juuri ole harrastunut aiemmin taimien kasvattamista siemenistä asti: Kelloköynnökseni kukkii, lopultakin! Keväällä omistin voimakkaat ja eloisat köynnöksen taimet. Kun vein ne kesäkuussa ulos, tulivat hyytävät pohjoistuulet ja miltei pakkaskelit. Kelloköynnös nuutui paikallaan ja pääsi kasvuvauhtiin oikeastaan vasta heinäkuussa. Arvelin, että se ei ehdi ollenkaan kukkia ennen syyshalloja, mutta tässä se ensimmäinen kukka nyt on. Ja nuppuja on lisää vaikka millä mitalla, kunhan yöpakkaset malttaisivat mielensä mahdollisimman pitkään.


Vaikka valkoisen kelloköynnöksen kukka on aika huomaamattoman värinen, minusta sen nuputkin ovat todella kauniita. Pitää vain mennä riittävän lähelle nuuskimaan :).


Keväällä rakennettiin pation reunaan aivan kelloköynnöksiä varten köynnöskaaret. Näin silmissäni, kuinka köynnös kiertää rehevänä kaaria muodostaen vihreitä portteja. No, aina kaikki haaveet eivät aivan ensimmäisenä kesänä onnistu. Ehkä tulevaisuudessa vehreyttä riittää vähän korkeammallekin. Nyt näyttää, että köynnös ei aivan mahdottomasti jaksa enää venyä pituutta, kun yöt jo alkavat viiletä.

Onpahan köynnöskaari olemassa myös ensi kesänä. Vaikka opiskelijapoikamme hörähtikin nauruun, kun kotiin tullessaan katsoi kaarta keittiön ikkunasta. Sen funktio ei kuulemma ihan heti auennut, kun ei siinä vielä kasvanut mitään. Naapuri taas arveli, että rakennamme ovea patiolle. Vastasin, että itse asiassa kahta ovenreikää...Hulluja on joka lähtöön.

Kelloköynnöksen vähemmän rehevää kasvua katsellessa voi lohduttautua keijunmekolla, joka on ostettu puutarhalta keväällä. Sekin toki kukkii kauniisti, mutta kasvaa kituliaampana kuin kelloköynnös. Oliskohan tässä mennyt lannoitus pieleen vai oliko paahteisen heinäkuun aurinkoinen patio keijunmekolle liian kuuma paikka.



Nyt on niin ihanan aurinkoinen ilma, että ei millään malttaisi tulla pihahommista sisälle. Loppukesän kukat hehkuvat värejä, nurmikko on tänään leikkattu ja takapihan pöheikössä tehty risusavottaa. Saatiin myös siirrettyä anopin pihalta kukkapenkkiin poikinut kirsikkapuun alku Toimelaan. Aika isoksi se oli ehtinyt kasvaa, saapas nähdä pysyykö hengissä ensi kesään asti. Ja huomenna kuulemma sataa.

6 kommenttia:

  1. Sitkeys palkitaan jossain vaiheessa. Ite en oo onnistunu kelloköynnöstä vielä kasvattamaan, ehkä joskus. Tuo on kyllä upea ja vau mikä patio. Tuollapa istuskelis mielellään, varsinkin kun nuo köynnökset kasvaa seinämiä pitkin. Ei tuolle kannata naureskella...pikkuhiljaa ne haaveet toteutuu. Vaikka totta, ei ne minunkaan mielikuvat kohtaa todellisuudessa...HAH harvemmin :D

    Keijunmekkokin on upea, mulla vielä ihan pieni, vaikkakin kukkii jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinaatko talvettaa keijunmekon? Joskus muuten käy niinkin, että lopputulos on parempi kuin mistä olisi osannut unelmoida. Se on remonttireiskan ansiota, useimmiten.

      Poista
  2. Kelloköynnös on todella upea kasvi ja sen lehdetkin ovat tosi koristeelliset. Olen kasvattanut kelloköynnöstä parina vuotena itsekkin siemenestä ja sen kukintaa kannatti todella odottaa.

    Voi miten kauniisti toteutettu köynnöskehikko.♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, välitän terveisesi nikkarille. Itse lähinnä suunnittelen ja haaveilen ja mies raukka joutuu rakentamaan :)

      Poista
  3. Todella kaunista käsityötä, tuosta saattekin nauttia vielä monta vuotta. Ihastuttava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli. Toivottavasti kestää ja maalit pysyy. Joskus tuntuu, että nykyajan maalit ovat huonompia kuin ennen. Aivan saisi olla maalaamassa ränsistyneitä paikkoja.

      Poista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...