Kesämuisteluksia syyshorroksessa

Kun illat pimenevät ja pakkanen kolkuttelee, tekee mieli selailla kesällä pihalta otettuja kuvia. Uskomattomalta tuntuu, että moista väriloistoa on tavallisenkin pihapakertajan käsistä vanhoilla konsteilla ja pienellä budjetilla esiin putkahtanut. Nyt vain odotellaan puoli vuotta ja lajitellaan siemeniä.

Tekee silti mieli taltioida muistoja uuteen blogiin. Toimelassa aion tarinoida sekä 50-luvun talon pihapiiristä että sisäkukista. Tarjolla ei ole eksotiikkaa eikä puutarhaglamouria. Enemmänkin perinteisten, kolmannen kasvattajasukupolven kasvien hengissä pitämistä ja työn sankaruutta.

Tervetuloa kanssakulkijaksi onnistumisen ja vähemmän hienojen hetkien maailmaan!

                          

Heti pitää pyörtää lupauksensa vain vanhojen, tuttujen kasvien kavattamisesta: Apinankukka nimittäin kukki hienoissa väreissä ensimmäistä kertaa Toimelan pihalla kesällä 2013. Olipas kiitollinen ja hauska kukka!

Syksyllä tuo sitkeä kasvi työnsi purkista esiin niin paljon uutta kasvustoa, että työnsin muutaman juurakon perunamaan multiin. Mahtaisiko talvehtia viitosvyöhykkeellä ihan mullassa? Kertokoon ken tietää tai keväällähän tuo nähdään.

Kehäkukat kukkivat lämpimän syksyn ansiosta hämmästyttävän pitkään ja tekivät muhkean siemensadon.

Heinät valloittavat kivimaiseman. Allas piti kesällä kaivaa saksien kanssa esiin, kun heinät (ruokohelpi) rehottavat pelkässä hiekassa kivien välissä. Vähän turhan innokkaita, vaikka hienoja ovatkin.