Kun köynnöksiä kasvattaa itse, ilman kasvihuonetta siemenestä, kukintaa saa usein odottaa elokuulle. Niin tänäkin vuonna. Heinäkuu ei hellinyt lämmöllä, mutta elokuussa köynnöksiin on tullut virtaa. Miinanköynnös hehkuu tulta venetsialaisviikolla.
Jo kelloköynnöksen nuppu on hieno, mutta itse kellomainen kukka on todella kaunis. Tällä kertaa liila, mutta pidin ehkä vielä enemmän valkoisesta, jota minulla on aiempina vuosina kasvanut.
Mantsuriankärhö on monivuotinen, uskollinen köynnös. Se ei minulla kasva kovin korkeaksi, johtuen ehkä heikosta kasvualustasta. Silti sen herkät pienet kukkapilvet ilahduttavat joka kesä. Kaunotar ansaitsisi paremman paikan ja huolellisemman hoidon.
Entä tämä ilo ja murheenkryyni? 1950-luvulla istutettu ja kerran kokonaan ylös kaivettu villiviini on jälleen kerran ryöstäytynyt käsistämme. Muutama vuosi sitten maalattiin katto ja räystäslaudat. Samalla villiviini karsittiin ruotuun reippaalla otteella. Nyt se taas kiertää lähes koko talon, täyttää vesirännit ja peittää ikkunat.
Väittääkö joku, että villiviiniä ei saa menestymään viitosvyöhykkeellä. Höpöpö, sanon minä. Turhankin hyvin menestyy. Tälle ei vain ilman nosturia voi mitään.
Mutta on myönnettävä, että kun punainen syysväri taas saavuttaa villiviinin, se on henkeäsalpaavan ihana ja tuo syksyn sävyn valon mukana ikunnoista sisään saakka. Köynnöksissä on puolensa ja sitten taas ne kolikon toiset puolet.
Elokuussa tosiaan alkaa itse siemenistä kasvatettujen kesäkukkien ja köynnösten kulta-aika. Kerran olen saanut kelloköynnöksen kukkimaan ennen pakkasia.
VastaaPoistaMatsuriankärhö ei kasvakaan kuin n. 120-150 cm korkeaksi, tiedän kun itselläni on sellaisia kaksi. Komea pehko siitä tulee ja on ihan valkoisenaan kukista.
Teillä on talo kuin sadusta, vaikka ymmärrän, että villiviini aiheuttaa kahtia jakaunutta mielipidettä;)
Kiitos tiedosta. Jostain syystä olen kuvitellut, että mantsuriankärhö voisi kasvaa isommaksi. Tyydytään siis tähän :)
Poista