keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Ilon ja surun päiviä lemmikkien kanssa


Lemmikit ovat ihania, mutta ihan jokaisen kanssa tulee jonakin päivänä suru puseroon. Eppu-kissamme hallitsi reviiriään Toimelassa ja vähän ympäristössäkin onnellisena yli 19 vuotta. Pitkä, hyvä kissanelämä päättyi tänään.

Tyttären alakoululaisena kirjoittama huoneentaulu otettiin seinältä. Vettä on kupissa ehtinyt virrata.

Vaikka eläimistä tykkään ja niillä on ollut elämässäni aina iso rooli, tällä hetkellä en haaveile uusista nelijalkaisista. Sulattelen tilannetta, että kukaan ei komenna meitä illalla nukkumaan, eikä läpsyttele jääkaapille herkkuja pyytelemään.

Kun kissaan sitoutuu, siinä saattaa yllättäen hurahtaa parikymmentä vuotta. Koira eli välissä 12 vuotta ja jätti sekin lähtemättömät muistot. Elämä olisi aika paljon köyhempi ilman lemmikkejä.

4 kommenttia:

  1. Hyvää matkaa Epulle! Hänellä oli varmasti hyvä elämä luonanne.
    Meidän Juuso kuoli 17-vuotiaana kaksi vuotta sitten eli se oli syntynyt Epun kanssa samana vuonna. Vaikka Juuson lähtö teki kipeää ja aiheutti suuren ikävän, olemme päättänyt olla hankkimatta uutta lemmikkiä. Kuten sanoit, kissaan on sitouduttava 20 vuodeksi. Se on pitkä aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muista Juuson blogistasi. Muistot jäävät elämään lemmikeistäkin.

      Poista
  2. Voi Eppuli! Pitkän elämän ehdit kulkea täällä perheesi ilona. Nyt kirmailet muualla. Lemmikin menettäminen on raskasta, voimia sinne teille. Ihana huoneentaulu :)
    Ymmärrän pointin jaksaako/haluaako enää ottaa uutta. Itsekin olen miettinyt otammeko enää uutta koiraa/koiria, kun noista aika jättää, toivottavasti vasta vuosien päästä. Sitten ollaankin jo "vanhoja"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäs se, kun itsekin ikääntyy eikä loputtomiin jaksa hoitovastuuta.

      Poista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!