sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Viherpeukalo osoittaa heräämisen merkkejä

 
Pitkän talven jälkeen tulee kevät, aina. Ei ehkä ihan vielä, mutta valon ja lämmön suuntaan mennään ja viherpeukaloni heräsi kuin heräsikin talvikoomasta. Luulin, että olisin sen jo kokonaan kadottanut, mutta tänään innostuin vaihtamaan multaa huonekasveille ja jakamaan jättisuuriksi kasvaneita kasveja.

  
Eikä päivääkään liian aikaisin. Vai mitä sanotte viirivehkasta? Kasvi on imenyt vettä kuin pesusieni ja olen ollut hyvin tietoinen sen jakotarpeista, mutta laiskotellut asian suhteen useamman kevään. 
 
 
Kun lopulta onnistuin kiskomaan kasvin liian pienestä ruukusta, mullasta ei ollut enää tietoakaan.  Pelkkää juurta ruukku täynnä! Paakkuun ei paljain käsin pystynyt, vaan piti ottaa puukko avuksi jakamiseen. Toivottavasti kasvi selviää jako-operaatiosta, kun oli jo ehtinyt kukkiakin kasvattaa.


 
 
 
Entäpä sitten valkotupsukki tai Eevan esiliina tai elefantin korva, millä nimellä sitten olettekaan tämän vanhan perinnekasvin oppineet tuntemaan? Yhtenä aurinkoisena talvipäivänä huomasin, että valkotupsukkini oli halkaissut ruukkunsa. Purkki oli täynnä poikasia, jotka ilmiselvästi odottivat pääsyä laveammille kasvualustoille. Tänään nekin pääsivät omiin ruukkuihinsa.

 
Ruukkujen vaihto on sotkuista puuhaa. Vaikka kuinka yrittää välttää mullan leviämistä, kylpyhuone oli taas kuin tasitelun jäljiltä. Monta uutta pientä istukaista kuitenkin pääsi multiin. Suurin aloe vera odottaa kevään tässä väliaikaisessa ruukussa ja pääsee taas kesäksi pihalle, missä se on ainakin aiempina vuosina viihtynyt erinomaisesti. Ja aina jää poikasia myös jakoperää.
 

Santutkin siirsin isompiin saviruukkuihin. Jospa ne innostuisivat kukkimaan. Edellinen kukinta päättyi joulun tienoilla.


Anopilta peritty orkidea jaksaa kukkia läpi talven. Ei isoja kukkia, mutta kestäviä. Ystävänpäivän aattona tulin ajatelleeksi, että useimmat huonekasveista ovat joltakin saatuja tai perittyjä. Montaakaan en ole itse ostanut.

Kukkia hoitaessa on hauska muistella, keneltä poikaset ovat kotoisin. Esimerkiksi: Viirivehka entiseltä työkaverilta Heleniltä, santpaulia ja orkidea anoppivainaalta, aloe vera on äitini tuoma ja valkotupsukki on asustanut Toimelassa jo 1950-luvulta saakka Aune-mummun ajoista.

13 kommenttia:

  1. Niihin kukkiin, jotka on saanut läheisiltä tai tuttavilta on aina tietty lämmin tunneside.
    Onpa kaunis orkidea.

    VastaaPoista
  2. Onpa komea viirivehka! Hyvä kun muistutit huonekasvien mullanvaihdosta, pitäisi varmaan itsekin vaihtaa parille kasville isommat ruukut.
    Komppaan Kruunuvuokkoa: läheisiltä tuotuihin kasveihin syntyy tunneside. Meillä on rahapuu, jonka saimme miehen veljeltä ja hänen puolisoltaan silloin kun muutimme yhteen. Saatesanoina oli, että sen pitäisi tuoda rahaa kotiin ja he muistavat aina meillä käydessään kysyä, eikö rahapuu ole vieläkään alkanut kasvattaa euroja oksillaan :D
    Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  3. Valkotupsukki on hauskan näköinen kasvi, ja voimaakin sillä tuntuu olevan. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkotupsukki kasvaa hitaasti, mutta sipuleissa on voimaa, kun alkuun pääsevät. Valkotupsukki myös viihtyy pienessä ahtaudessa.

      Poista
  4. Mukavaa kuulla sinusta taas. Kyllä se kummallisesti on alkanut kutkuttamaan jo ajatuksissa istutukset. Mullan olen aikapäiviä sitten hommannut kotiin mutta vielä en ole saanut aikaiseksi mullan vaihtoa yhdellekkään kukalle.
    Mutta eiköhän se kohta ole ajankohtaista.
    Hyvää ystävänpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin hyvää ystävänpäivää sinullekin.

      Poista
  5. Mullan vaihto viherkasveille on minullakin edessä, pitäisi tämän jutun innostamana kääriä hihat siinä suhteessa.
    Hyvää helmikuuta ja kevään odotusta!

    VastaaPoista
  6. Hyvä muistutus itsellekin, että voisi jo aloitella mullanvaihtopuuhat! Kiirettä en ole pitänyt, mutta kohta esikasvatus puuhat käynnistyy ja silloin unohtuu helposti nämä mullanvaihdot =D

    VastaaPoista
  7. Täällä on mullat vielä vaihtamatta, hiukan olen sitä jo suunnitellut:)
    Teen sitä kyllä muutenkin aika laiskasti, en ollenkaan joka vuosi...
    Ja minun viirivehkani juurakko näytää varmasti ihan samanlaiselta, kun en ole vaihtanut sille multaa melko moneen vuoteen. Ehkä tänä keväänä pitäisi tarjota sille uusi multa ja uusi ruukku.

    VastaaPoista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!