perjantai 30. toukokuuta 2014

Vaatimattomat kaunistajat


Merkillistä, miksi puutarhaharrastajilla tuntuu olevan loppumaton himo hankkia pihalle erikoisuuksia. Nälkä kasvaa syödessä. Kun saa yhden ihmeen menestymään, toista tekee jo mieli. Onhan se tietenkin mukava nähdä, että kokeilut onnistuvat.

En silti ymmärrä, miksi vanhoja ja hyviksi havaittuja, tuttuja kasveja pitäisi sorsia. Itse vaalin juuri niitä lajeja, joiden tiedän menestyneen näillä karuilla pohjoisilla mailla jo vuosikymmeniä. 

Viikolla kuuntelin puutarhaohjelmaa radiosta. Siinä kolme miestä tutkiskeli yhden kaverin puutarhaa, ihasteli sen monimuotoisuutta ja perhoskasvien runsautta. Nurmikkoa ei pihassa ollut. Kukapa nurmikonleikkuuta kaipaisi, mutta nurmikon poistaminen valmiista pihasta ei onnistu sormia napsauttamalla, vaan vaatii pitkän tähtäimen suunnittelun. Periaatteessa ohjelma oli oikein mielenkiintoinen, mutta korvaan särähti, kuinka nämä puutarhurit arvostelivat ihmisten pihoja tyyliin "aina niitä iänikuisia angervoja ja syyshortensioita, aivan kuin muita ei olisi olemassakaan".

Tottahan toki angervoja on joka pihassa ja syyshortensiakin monessa. Mutta mitä sitten. Juuri nyt, kun norjanangervot kukkivat valkoisina täällä viitosvyöhykkeellä, on pakko todeta, että ovathan ne ihania kukkiessaan. Loppukesän rehottavat vihreinä ja vähemmän kauniina, mutta juuri nyt niissä silmä lepää, jokaikisessä pihassa.



Sama koskee muitakin pihojen kestomenestyjiä. Raparperi lykkää maasta sellaisella vauhdilla, että puutarhuri ei perässä pysy. Konkreettisesti. En nimittäin tänä vuonna ehtinyt tehdä penkille muuta, kuin viskata kanankakkaa kehiin. Nyt pääsee jo sadonkorjuuseen. Ja komeita ovat nuokin näin alkukesästä. Voimallisia ja alkukantaisia.



Entäpä saniaiset? Vaatimattomia ja tavallisia, kyllä, todellakin. Mutta keväällä sulankippuroita availlessaan niin mahdottoman kauniin vihreitä!




Aina pakkotulokkaille ei pärjää, vaikka kuinka haluaisi. Tähän pataan kylvin keskelle tuoksuhernettä ja orvokkien sekaan kääpiölupiinia. Näettekö kumpaakaan? En minäkään. Sen sijaan olen kiskonut padasta joka päivä hevosenkokoisia auringonkukan alkuja. Linnut niitä ovat lintulaudalta kylväneet ja niin reippaasti, että löin hanskat naulaan. Tulkoon sitten auringonkukkia, tuoksuköynnöksiä ja kääpiölupiineja on kasvamassa paremmallakin paikalla.

Aina ei saa sitä, mitä tilaa. Pääasia, että saa jotakin.

6 kommenttia:

  1. Ehkä niitä angervoja on pihoilla, kun ne ovat parhaiten siellä säilyneet. Ennen ei myöskään ollut hirveästi valinnanvaraa.

    Lintulaudan alla ollut siemenjäte heitettiin kasvimaalle. Lopputuloksena minulla on sipuleiden, salaattien ja nauriiden seassa kauraa ja auringonkukkia. Kauran olen kitkenyt pois, mutta osan auringonkukista jätin. Kun yritin kasvattaa auringonkukkaa, niin en onnistunut siinä. Ehkä saan nyt kukkivia auringonkukkia näin vahingossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut, että muillekin on käynyt samalla tavalla. Auringonkukka onnistuu paremmin lintujen kylvönä.

      Poista
  2. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että tutut, turvalliset, kestävät ja vuodesta toiseen hyvin menestyvät kasvit ovat juuri niitä, jotka kuuluvat peruskasveina jokaiseen suomalaiseen pihaan. Erikoisuuksia voi sitten hankkia pienessä määrin lisänä. Jos taas nämä erikoisuudet eivät menesty, se tuskin on suurikaan katastrofi ja vaikutus pihan yleisilmeeseen on yleensä melko vähäinen. Ilmasto-olosuhteitamme vuosikymmeniä kestäneet ja kotimaista kantaa olevat kasvit, kun korvaavat ja paikkaavat hyvin nämä menehtyjät.

    VastaaPoista
  3. Kiitos. Ihana sanavalinta ja sopii asiaan tuo menehtyjät 😊

    VastaaPoista
  4. Vanhassa vara parempi on viisas sanonta. Ite kans suosin helppohoitoisia ja varmoja menestyjiä. Nehän ovat kauniita, varsinkin kaikki angervot. Niitä oon lisännyt vuosi vuodelta juurakoista. Kauniita näkösuojia.

    Auringonkukkia meilläkin putkahtelee tis mistä.

    Se ohjelma olis ollut mielenkiintoinen kuulla, minä yritän päästä nurmikosta eroon. Pihamme onkin aika hyvin jo sammaloitunut ihan luonnostaan, mutta liian iso alue on vielä ajettavana. Piimää ei henno kaataa muutaku vanhentuessaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammal on omituinen juttu. Vaikka keväällä näyttää, että koko piha on pelkkää sammalta, niin kesäkuussa saa siitä sammaleen päältä jo ajaa hiki hatussa ruohoa. Sieltä se lykkää sammaleen läpi tulemaan.

      Poista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...