sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Voihan kirva




Olen joutunut hyökkäysten kohteeksi. Nimittäin kirvojen ja muiden öttiäisten, joille sadekesä on tarjonnut otolliset olosuhteet. Puutarhanhoitoa yrittelevä joutuu hyväksymään tosiasian, että pihalla elävät muutkin kuin sinne rakkaudella kuskatut olennot. Harvemmin meillä on krassi syöty rei'ille, mutta näin tänä vuonna. Jokunen kukka sentään näyttää vielä sinnittelevän krassissakin, jonka itäminen kesti kylmässä alkukesässä kauan ja nyt sitten tulivat ötökät. Joudun hakemaan Raidia ja pelastamaan sen, mikä on pelastettavissa.



Kesädaalioista ei ole jäljellä juuri mitään. Ensin tulevat pienet mustat otukset ja syövät lehdet. Sitten apajalle saapuvat muurahaiset, jotka syövät näitä pieniä mustia. Mutta siinä vaiheessa, kun murkut ovat ruokailleet, ovat kasvit kadonneet parempiin suihin.



Humalankin alaosat ovat reikäisiä ja kellastuneita, eikä köynnös kasva toivottuun tahtiin. Ei kun Raidia näillekin.


Mustaherukan lehdet ovat käppyrällä ja kellastuneita. Marjoja tulee tosi vähän. Lehden sisältä löytyy ylimääräisiä asukkaita. Näille en anna myrkkyä, kun haluan syödä ne vähät marjat, jotka pensaisiin kasvavat. Olisi varmaan pitänyt ruiskuttaa jo varhain keväällä, mutta ei tullut mieleen.




Lobelia on ruskistunut tähän malliin useampankin kesänä purkin reunalla. Nyt ei ole ainakaan kyse kuivuudesta. Ötököitä täälläkin, veikkaan minä.


Mutta sitten tulee loppuhuipennus: Tänä aamuna törmäsin nurmikolla musertaviin ulostekasoihin. Oli isompaa ja pienempää, löysempää ja kiinteämpää. Kaikki pikimustia. Ei ainakaan kissa, eikä jänis.

Olisiko minkki käynyt isännöimässä yöllä pihalla. Se tästä vielä puuttuikin. Sontaa siivotessa kului tovi aamusella. Jos se on minkki, niin mitähän se kuvitteli meidän pihalta löytävänsä. Vai olisiko tullut naapurustossa kiekuvan kukon houkuttelemana? Jaa, en muuten tänään ole kuullutkaan kukon kiekumista, vaikka se joka päivä on lähes tauotta kanoilleen kiekunut. Hmm.



Lopuksi ripaus kauneutta kurjuuden keskelle. Sun Hit -patioruusut talvehtivat onnistuneesti kukkapenkissä ja ryhtyivät urakalla kukkimaan. Vahinko vain, että ne piiloutuvat korkeampien perennojen joukkoon. Saavat vielä ensi talven viettää sijoillaan, mutta ensi keväänä täytyy ottaa ne johonkin näkyvämmälle paikalle vaikkapa ruukkuun. Harmi näitä on piilotella.

Kesäloman viimeinen päivä kuluu sadetta entelevässä matalapaineessa kotosalla. Neljä viikkoa on vierähtänyt yllättävän nopeasti. Paljon on jäänyt pihalla suunniteltuja projekteja toteuttamatta, mutta vielähän kesää on jäljellä, vaikka loma loppuukin.

Ps. Mustikat alkavat olla kypsiä ja niitä näyttäisi tulevan runsaasti, jippii!

8 kommenttia:

  1. Hmm, kuvista päätellen kyseessä voisi olla minkki. Onko siellä tarha lähistöllä, josta se olisi voinut karata. Tai vesistö, joiden rannalla ne monesti viihtyvät. Toinen, yllättävän isojen kasojen tekijä on siili:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä tämä sitten on siili, kun sellainen ainakin pihallamme asustelee. Parempi vaihtoehto kuin minkki.

      Poista
  2. Minäkin sain huomata, että joku muukin on rakastunut uutukaisiin ruusuihini kuin minä. Siellä kirvat kauniissa rivissä marssivat. Noin se juuri menee kuten sanoit... Puutarhaan tulee muitakin kuin kutsutut elävät. Mua naurattaa kun mainostetaan perhoskukkia. Todennäköisesti ensisijaisesti tulee amppareita, mehiläisiä ja kimalaisia. Ja ehkä tsägällä niitä perhosiakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aina ei ole ruusuista tämä puutarhahomma :).

      Poista
  3. Minä olen taistellut muurahaisten kanssa. Niitä tuntuu olevan lähes kaikkialla missä on hiekkaista tai muuten kuohkeaa ainesta. Jos kukka-astia on pihalla, niin kohta on pesänteos astian alla ja murkkuja juoksee pitkin ruukkua. Pihapatsaiden aluset ovat myös erittäin suosittuja. Meillä on samannäköisiä kakkakikkareita nurmikolla, meillä ne on siilien jättämiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti kasat tosiaan ovat siilin tekosia. Yllättävän paljon näyttää tulevan pienestä eläimestä...

      Poista
  4. No onpas harmillista. Meillä oli viime kesänä marjapensaat täynnä kirvoja, ja marjosato jäi todellal pieneksi. Ajattelin että on tällaisen sadekesän etu ettei kirvoja ole, koska meillä ei tänä kesänä ole. Mutta ruusu on kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teitkö jotain kirvapensaille viime kesän jälkeen? Tuhkaa juurille? Ruiskutuksia?

      Poista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...