Kun vesisateesta lopultakin päästiin ja tuli pitkästä aikaa ensimmäinen 10 asteen pakkanen navakalla tuulella kyllästettynä, tekee heti mieli käpertyä muistelemaan kesän tuoksuja ja makuja. Varsinkin, kun löysin pakastimenn perukoista kevätkesällä pilkkomani raparperit, joista oli tarkoitus keittää mehua. Olivat jotenkin sinne unohtuneet. Eipä tuo ole myöhäistä vieläkään ja syksyiset mehut alkavatkin jo olla vähissä. Ei kun mehuliisa turisemaan.
Näitäkin herkkuja on vielä pakastimessa, mutta tuoreita ei voita mikään.
Karviaiset
Mustaherukat
Punaherukat
Mansikat, lajikkeesta ei mitään muistikuvaa, mutta satoisa ja makea.
Mutta vadelmat ovat Maurin makeita.
Vesi kielellä odotellaan, toivottavasti selviävät tästäkin märkätalvesta ja tulevista pakkasista ilman suojaavaa lumikerrosta.
Olipa niin herkulliset kuvat että melkein maistoin jokaisen marjan! Toivottavasti pääsen nauttimaan ensi kesänä itsekin herukoista. Loppukesästä vasta istuttelin ensimmäiset herukkapensaani :)
VastaaPoistaKiitos. Tämän päivän lehdessä asiantuntija kertoi, että tallainen talvi voi olla kohtalokas perennoille ja viljoille, mutta sanoi, että herukkapensaat kyllä kestävät. Joten odotellaan rauhassa. Minäkin istutin viime kesänä valkoherukan. Jospa pääsisi sitäkin maistelemaan.
PoistaKerrassaan makoisan näköiset kuvat. Kutsun sinut kahvittelemaan. Käyhän blogissani katsomassa mistä on kysymys. Toivottavasti kahvihammastasi pakottaa sopivasti.
VastaaPoistaKiitos kahvikutsusta. Kävin luuramassa blogistasi ja totesin, että aika hankalat kysymykset. Niitähän pitää oikein ajan kanssa pohtia.
PoistaOnkos Pablo bichon frice...kovasti on meidän Niilon näköinen...:)
VastaaPoistaOnpa hyvinkin, jo yhdeksänvuotias vanha herra. Ei vain ole pidetty semmoisena "palopäänä" kuin näyttelykoirat. Pablo kun pitää enemmän tuntureiden huiputtamisesta ja ojanpohjien koluamisesta kuin kauneudenhoidosta. Kiitos, että liityit seuraajaksi.
Poista