Lintuja tarkkaillen

Kaukoputki on viime aikoina ollut kovassa käytössä keittiön ikkunan edessä. Pihalla tapahtuu koko ajan. Vanhanaikaisella, tyttären koulussa tekemällä lintulaudalla vierailee talintinttejä, sinitiaisia, pikkuvarpusia ja keltasirkkuja. Niiden puuhien tarkkaileminen on mukavaa ja kaukoputkella pääsee lähelle lintujen elämää.

Linnuilla tuntuu olevan lajityypillisiä ja yksilöllisiä luonne-eroja. Esimerkiksi keltasirkut ovat paljon röyhkeämpiä kuin tiaiset tai pikkuvarpuset. Jotkut niistä asettuvat keskelle lautaa syömään ja kylmän rauhallisesti ajavat muut pois. Tiaiset ja varpuset ovat huomattavasti solidaarisempia ja sopuisampia.

Myös naakat ja harakat ehtivät saada osansa herkuista, vaikka pikkulintuja yritänkin ruokkia. Onneksi meillä on avoimen lintulaudan lisäksi myös "tirppa", josta isot rohmut eivät harmikseen saa sapuskaa ulos. Se on pikkulintujen valtakunta.

Olemme syöttäneet linnuille pussikaupalla pähkinöitä ja kuorittuja auringonkukan siemeniä. Muitakin siemenseoksia on tarjottu aina, kun selliasia on jostakin kaupasta käteen osunut. Lähikaupoissa on aika suppea valikoima linnunruokia.

Punatulkkuja en ole nähnyt lintulaudalla moneen vuoteen. Mitähän niille pitäisi tarjota? Talipallot eivät ainakaan ole niitä houkutelleet. Muutenkin olisi mukava saada lintulaudalle lisää lajikirjoa, kun vain tietäisi miten.