Ilonaiheita ulkona ja sisällä

Olen kovin otettu siitä, että pari vuotta sitten hankkimani alppiruusut näyttävät voivan erinomaisesti. Viime talvi oli niille suotuisa. Kukkia ja uusia versoja työntyy esiin runsaasti. Olen kastellut rhodoja päivittäin koko kuivan kevään.

Voi iloa, minkä nämä nyt tuottavat, vaikka vielä pieniä ovatkin. Pitäisi varmaan jo lannoittaa tulevien kukintojenkin varalle.

Jos vielä saisimme näille leveysasteille yhden tai pari lumista, hyvää talvea, voisivat alppiruusuni kasvaa niin isoiksi, että selviäisivät jo huonommastakin talvesta joskus. Olen kuullut, että nämä menestyvät, kunhan pääsevät jonkun kokoisiksi.

Sisällä ilahduttaa vanha kiinanruusu, joka kukkii vuodesta toiseen valtavin, punaisin kukin. Nytkin nuppuja on kymmeniä. Kukat tosin kestävät vain hetken, ehkä päivän tai kaksi, ja kuihtuvat heti pois.

Kiinanruusu on kyllä juopoin kukka, jonka tunnen. Vettä pitää antaa joka päivä ainakin näin aurinkoisella eteläikkunalla. Kokeilin yhtenä kesänä altakasteluruukkua, mutta siinä kiinanruusu ei viihtynyt ollenkaan. Hädin tuskin sain sen pelastettua. Ensi kesäksi täytynee vaihtaa isompaan purkkiin. Ehkä kiinanruusu viihtyisi kesällä myös ulkona.