sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Syysmietteitä



Hohoi, onkohan täällä vielä vastaanottajia? Ensimmäistä kertaa blogini viisivuotisen historian aikana tuli yli kuukauden tauko Toimelan postauksissa.

Syksy ja pimeys ovat niitanneet minut työpäivän päätteeksi nojatuoliin. Ehkä olen hidastunut vanhetessani niin paljon, että aika ja voimat eivät enää riitä koko ajan kaikkeen.


Pihan syystöissä olen ollut tosi laiska tänä syksynä. Viimeisiä haravointeja olisi vielä odottamassa ja tänään ajattelin syreeninlehtiin iskeä, kun kerrankin on valoisaan aikaa luppoaikaa.

Viikko sitten heräsin sen verran kaamoskoomasta, että lenkkeilin läheiselle kalliolle meren äärelle ihastelemaan matalalta paistavaa aurinkoa yhdessä joutsenten kanssa.



Meillä olikin jo hento lumivaippa maassa lokakuun viimeisinä päivinä. Nyt se tosin on sulanut pois ja taas pääsee pihapuuhiin.



Kun aurinko sattuu sopivasti, värejäkin vielä löytyy syksyisestä luonnosta. Pihalla lehdet ovat pudonneet. Onhan toki jo marraskuu.



Heräsin ajan kulumiseen, kun löysin vintiltä valkoisen marraskuunkaktuksen lähes kukassa. Tämä yksilö on ulkoillut kesän portailla ja kasvanut niin laveaksi ja leveäksi, että se ei enää mahdu ikkunanlaudalle. Tiedä mihin tämän nyt sijoittaisin kukkiaan esittelemään.



Punainen serkku tulee vauhdilla perässä, nuppuja on runsaasti. Minusta on joka syksy yhtä ihmeellistä, että jotkut kasvit katsovat synkimmän ja pimeimmän vuodenajan parhaaksi ajaksi puhjeta kukkaan!

10 kommenttia:

  1. Minulla tuli vielä paljon pidempi tauko... Joskus elämä on niin kiireistä ja touhua täynnä, ettei jaksa tai ehdi alkaa miettimään blogijuttuja. Ehkä tässä talven aikana on enemmän aikaa päivitellä, ei ainakaan pääse pihalle touhuamaan, mitä nyt lumitöitä... Mukavaa marraskuuta sinulle ja ihanat kaktukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lohduttavista sanoista, ehkä tämä blogitouhu tästä vielä virkistyy.

      Poista
  2. No mutta täällähän sitä ihmetellään syksyn pimeyttä kuka mitenkin. Syystyöt on tehty, minun ainakin jotenkuten. Kaamosta pitänee yrittää selättää kausivaloilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihavalot ovat kyllä ihana keksintö. Juuri tänään kävin hankkimassa ajastettavia paristokäyttöisiä pikkupuihin pihalle.

      Poista
  3. Meillä ei vielä ole saatu ensilunta. Enpä tosin voi sanoa kaipaavani sitä vielä suuremmin. Riittää jos jouluna vain olisi kunnolla lunta.
    Minullakin marraskuunkaktukset aloittelevat ( kesän ulkona vietettyään) virittäytymisen kukintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä lumesta muuten väliä, mutta hiihtämään olisi tänäkin talvena mukava päästä. Viime talvi oli harvinaisen hyvä hiihtokelien kannalta. Ja lumi myös valaisee pimeään aikaan kivasti.

      Poista
  4. Ihania kaktuksia sinulla kohta kukassa omaani kun katselen niin vielä ei mitään nuppuja näy . Vaihdoin sille loppukesästä mullan saa nähdä miten käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lepokaudella saattaa olla riski vaihtaa mullat. Mutta kyllä ne taas joskus kukkivat.

      Poista
  5. On se vaan ihanaa että marraskuun kaktukset ovat valinneet pimeimmän ajan kukkimiseen.
    Blogissani olisi sinulle haaste....

    VastaaPoista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!