maanantai 6. maaliskuuta 2017

Saintpaulian variaatiot


Sorruin jälleen ostamaan saintpaulioita keittiön ikkunanlaudalle, vaikka parina viime vuotena en ole onnistunut niiden kasvattamisessa. Sitä ennen kyllä rehottivat vuosia samat kasvit, mutta jotakin tapahtui. No, joka tapauksessa yritän taas. Keittiön pohjoisikkunat olisivat periaatteessa niin otolliset saintpaulialle.

Tänä keväänä olen innostunut valkoisista. Ensimmäisen ostin työpaikan kahvihuoneeseen tammikuussa. Se on oikein terhakka, kukkiva tapaus.

Viikko sitten nappasin kauppareissulla marketin kaksi viimeistä valkoista saintpauliaa. Nekin kukkivat kauniisti, mutta ovat jotenkin erilaisia. Lehtien väri on hennompi vihreä ja lehdet ovat todella suuret suhteessa kukkiin. Paljon isommat kuin koskaan ennen saintpaulioissani. Ikkunanlaudalla todella vihertää!

Saintpauliaa on hyvin erilaisia lajikkeita jo luonnostaan ja jalostus siihen päälle. Mutta jäin miettimään, onko lehtien kokokin lajike/jalostuskysymys. Vai onko puutarhalla vain tehty jotain toisin tänä keväänä?

Kasvit, edes samat lajikkeet, eivät todellakaan ole veljeksiä. Hyvin erilaista tavaraa voi saada samalla nimellä.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Talvi tuli takaisin


Niinhän siinä kävi, että talvi tuli takaisin. Viikko sitten maa oli paljaana ja tuntui, että kevät tulee aikaisin. Ei tietenkään tullut, vaan aivan normaali helmikuu. Nyt kun on taas lunta, huomaa pihalla liikkuvat eläimet jäljistä. Jänö on suunnistanut suoraan omenapuille.


Viime lauantaina saimme tepastella näin keväisessä maastossa Lohtajan Karipolulla. Metsässä ei ollut ollenkaan lunta. Eikä onneksi liukastakaan, kuten joka paikassa muualla viikko sitten.



Rannoilla oli jäälauttoja, mutta meri liplatteli. Nyt on tilanne toinen, kun on ollut viikonpäivät 10 asteen pakkasia.


Uimarannalla ei ollut tungosta. Olisi hyvin voinut laulella, että Katson autiota hiekkarantaa..., Vattajan dyyneillä kun oltiin.




Pitkospuitakin pääsi metsään. Karipolku on Lohtajan kalastajien entisaikaan käyttämä polku. Sitä pitkin kuljettiin kyliltä merelle. Polku on merkitty ja se lähtee Kilpipakoilta. Matkan varrella on laavuja.

Nyt on lauantai kulunut siivotessa ja MM-hiihtoja seuratessa. Kannattihan noita seurata, kun suomalaiset pääsivät mitalikantaan. Ulkona on ihana, aurinkoinen talvipäivä. Seuraavaksi sitten sinne nauttimaan ja peittämään tuijaa varjostussäkillä. Kevätaurinko on yllättävän voimallista.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Kellarissa kasvaa ruusuja


On aina yhtä suuri ihmetyksen aihe, kun löytää kellarin uumenista uutta kasvustoa keskellä talvea. Viime keväänä ostin kukkivia patioruusuja. Ne ilahduttivat kesän pation reunalla korissa. Syksyllä leikkasin ruusut mataliksi ja kannoin korin ruusuineen päivineen kellarin kylmiöön. Työnsin vielä hyllyn alle pois silmistä kevättä odottamaan.

Ei ole tullut joulun jälkeen monta kertaa kylmiössä käytyä. Niinpä viikonloppuna hämmästyin, kun hyllyn alla puski 15 senttisiä vaalen punertavia kasvustoja. Mistähän ihmeestä ne siellä kellarin pimennossa taas tiesivät, että kevät on tulossa? Helmikuuta kuitenkin vasta eletään.

Siirsin korin valoon. Katsotaan muutama päivä, mitä iduille tapahtuu. Piristää joka tapauksessa mieltä, kun näkee, että kevättä kohti tässä mennään ruusujenkin mielestä. Matkaa on vielä kesään, mutta päivät pitenevät vauhdilla. Hienoa!