Kasvimaan hahmotelma

Perjantai-iltana katselin keittiön ikkunasta lumen peittämälle pihalle. Kas vain, hyötymaan lavakaulukset alkavat hahmottua kinoksista! Ilo se on pienikin ilo.

Ajatella, että monena vuotena tähän aikaan on jo heiluttu haravan kanssa siistimässä pihaa. Nyt ei ole toivoakaan.

Kevään edistymisen huomaan kuitenkin joka päivä. Uskokaa tai älkää, vielä muutama päivä sitten lumikerros ylsi marjapensaiden kehikon yläosaan saakka.
Lämpimän viikonlopun jälkeen maata on näkyvissä jo siellä täällä ja meren jäällä sai jalat kastumaan. Tänään olikin parhaimmillaan 15 astetta lämmintä. Alkaa totisesti näkyä luonnossa ja puutarhassa!

Perjantaina tämäkin penkki oli vielä kokonaan lumen vallassa. Hämmästyinkin suuresti, kun tänään huomasin jouluruusujen paljastuneen. Kukista ei tietoa, mutta ehkäpä...

Lauantai kului sisällä kevätpuuhissa, kun pihahommiin ei vielä päässyt. Sain vaihdettua kesäverhoja ja mattoja sekä pestyä ikkunoita. Kuulun ihmisiin, joilla vuodenaika ei vaihdu, ellei verhoja ja mattoja vaihdeta. Mukava saada homma tehtyä ennen kuin ulkona kevättyöt käynnistyvät.

Ai niin, myös alppiruusut ovat ravistaneet lumikerrokset harteiltaan. Esillä on viljalti nuppuja ja hienosti lumen alla vihreinä säilyneitä lehtiä. Toivottavasti varjostussuojat toimivat, eikä kevätaurinko pääse hyvin onnistunut talvehtimista tuhoamaan.

Minusta tuntuu, että lumitalven jälkeen on odotettavissa hieno kukkakevät. Mutta on maltettava odottaa.

Kevät tulee lotisten

Jihuu, vesi lotisee räystäistä ja hanget ovat tipahtaneet muutamassa päivässä kymmeniä senttejä! Vielä on matkaa kesään, mutta suunta sentään on oikea. Lämmenneen ilmanalan ovat havainneet myös gloxinian mukulat, jotka ovat alkaneet työntää esiin karvaisia lehtiään. Lämmöllä on ihmeellinen vaikutus.

Kellarista esiin raahaamani pihahortensia on avaamassa ensimmäistä nuppuaan. Montaa nuppua ei näytä valmiina olevankaan. Ehkä niitä ehtii kehittyä kesän mittaan lisää, jos säät ovat suotuisat.

Kasveja seuraillessa alkaa itsekin uskoa, että kesä tulee. Mutta sitä ennen pitäisi kuurata likaiset ikkunat ja vaihtaa keväisemmät värmeet vaatekomeron perukoilta esiin. Kevättöitä nekin.

Munakoiso ja chilit

Sain kuningasidean ja päätin koulia yhden munakoison sisäkasvatukseen ikkunalaudalle, pienehköön saviruukkuun. Näytti kivalta, kunnes tulin vilkaisseeksi siemenpussia tarkemmin. Siellä luki, että kasvaa 120 cm korkeaksi. Jaahas, ei taida tässä ruukussa ja tällä ikkunalla onnistua.

Katsotaan miten rupeaa menestymään ja siirretään laveammille kasvumaille, jos tarve vaatii. Eteläikkunalla munakoiso saa ainakin kaiken mahdollisen valon ja auringon. Varsinkin kun oikealla on iso ikkuna myös länteen.

Munakoison vieruskavereiksi pääsivät pikkuriikkiset chilit. Näiden luulisi mahtuvan tuossakin elämään. Ja ainahan ruukut voi tarpeen tullen nostaa pihalle, kun kelit lämpenevät.

Vielä on puoli metriä lunta, joten kiirettä ei taimilla olisi. Helpostihan nuo sisällä kuvittelevat kesän tulleen ja rupeavat kasvamaan mittaa. Otetaanpa rauhallisesti siellä!