Havaintoja havuista ja rhodoista

Kun lopultakin olen ehtinyt vähän enemmän pyöriskellä pihalla, olen tehnyt outoja löytöjä. Jouduin hieraisemaan silmiäni, kun katsoin lähempää monta vuotta betonipurkissa kasvanutta tuijaa (olisiko timanttituija). Siihen oli ilmestynyt kukintoja tai käpyjä tai siemeniä. Ihan miten niitä sitten haluaakin kutsua.

En ole ennen tuijissani havainnut siementuotantoa, mutta netin mukaan se ei ole mitenkään harvinaista. Ainakaan eteläisessä Suomessa. Näistä ilmeisesti voisi ottaa siemenet talteen ja perustaa tuijaviljelmän.

Viereisen betoniruukun kaverilla ei mene yhtä hyvin. Tuijat on hankittu ja istutettu samaan aikaan, samalla tavalla, samanlaisiin betoniruukkuihin. Mutta kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri. Kun naapuri vieressä tuottaa poikasia ja viheriöi, tämä rassukka ruskistuu jo toista vuotta. En vielä keväällä raaskinut sitä nuijia alas, kun vihreääkin vielä pilkistää. Ehkä olisi jo aika.

Ruskeasta puheenollen, tuota syksyn sulostuttajaväriä on valitettavasti ilmestynyt myös vuosi sitten istutettuihin alppiruusuihin. Rhodot istutettiin altaaseen ihan oikeaan rhodomultaan. Nuppujakin näyttäisi olevan tulollaan, mutta jokin nyt ruskistaa alaosan lehtiä. Allas on kyllä todella märkä. Seisoisiko vesi suodatinkankaan päällä, olisiko se pitänyt re'ittää? Auts.

Lapin maisemissa

Omalla pihalla syystyöt ovat rästissä ja ruohokin kasvanut melkein niittokuntoon. Siitä huolimatta tämä vuorotteluvapaan viettäjä otti ja lähti muutamaksi päiväksi Lappiin nauttimaan ruskasta ja rauhasta.

Pyhällä ei ollut tungosta ja kelitkin olivat paremmat kuin etukäteen ennustettiin. Ilma oli kevyttä ja raikasta hengittää, keuhkot ja mieli puhdistuivat. Lapin maisemat vain ovat niin mykistäviä tällaiselle tasamaan asukille. Pohjanmaata ja kotia lähestyttäessä pohdittiiin, että miksiköhän asummekin näillä tylsillä lakeuksilla?

Puissa oli aika vähän värejä tai edes lehtiä enää, mutta maaruskaa riitti.

Vaivalloista kasvua, mutta kaunista.
 

Alhaalla oli aamulla usvaista ja pilvistä, mutta tunturissa aurinko paistoi.

Komeita sarvipäitä vaellusseuralaisina.

Välillä tunturimaisema saattaa muistuttaa niittyä tai preeria. Kuten tässä. Luonnon monimuotoisuus on mahtavasti läsnä Lapissa.

Mukava lomanen takana, edessä kotoisat syyspuuhat ja opiskelukiireet.

Syksyisiä puuhia ja vapaata

Kesäkukat alkavat nuupahtaa, onhan jo aikakin. Vielä voi poimia kimppuja muistuttamaan päättyvästä kesästä. Tässä astereita, revonhäntiä ja unikoita. Ja mukana tietenkin pieniä mustia ötököitä :). Mutta sehän on vain elämää.

Juuri tänään pienet ötökät eivät haittaa. On nimittäin vuorotteluvapaan ensimmäinen päivä. Vähän outo olo, mutta eiköhän tähän totu pian.

Puolukkasato on tänä syksynä ainakin Toimelan suunnilla hyvä. Ensimmäinen reissu puolukkamättäille tuli tehtyä ja saalista maisteltua.

Sainpa myös kairattua maahan kukkasipuleita. Kovin paljon en laittanut. Toivon, että viime keväänä hienosti kukkineet sipulikukat jaksaisivat vielä toisenakin keväänä sulostuttaa pihaa. Lannoittelin niitä vain. Samalla heittelin syyslannotteita perennoilla, pensaille ja omenapuille.

 

Pakkasta ei ole vielä nähty, mutta villiviini on innostunut hehkumaan ruskan väreissä. Puihin ei kovin kummoista ruskaa oleo dotettavissa, kun lehdet jo lentelevät.

Ihana ajatus, että on aikaa tehdä rauhassa pihan syyshommia ja selvitellä paikkoja sisälläkin. Alkusyksy olikin sen verran hektinen, että kaikki työt kotona ovat jääneet rästiin. Opiskelu tosin nielaisee aikaa tästäkin syksystä, mutta toisaalta mukava keskittyä siihenkin kunnolla. Hyvät hallitusherrat: Älkää lopettako vuorotteluvapaata! Se auttaa jaksamaan ja keräämään ideoita myös tuleviin töihin.