lauantai 7. kesäkuuta 2014

Nimikukkasia ja kestosuosikkeja


Olen huono oppimaan uusien tuttavuuksien nimiä, siis kasvien, joita en ole ennen tavannut. Viikko sitten hain lastin kesäkukkia puutarhalta. Kiertelin kaikki kasvihuoneet ja keräilin mukaan sellaisiakin kukkasia, joita minulla ei ennen ole pihalla ollut. Esimerkiksi tämä yläpuolella oleva. Yritin oikein tosissani painaa nimen mieleen, mutta enhän minä sitä enää kotona muistanut.

Voisiko joku ystävällinen ihminen kertoa, mikä tämän kaunokaisen nimi on? Se kasvaa hiemaan rönsyillen, tekee paljon pieniä sinisiä kukkia, joiden terälehdet kääntyvät iltasella alaspäin ja kukasta tulee ikäänkuin pieni nappi. Aamulla auringon noustessa kukat taas avaavat terälehtensä. Että mikähän mahtaisi olla?



Tämän pientä elonmerkkiä pukkaavan juurakon sain äidiltäni. Hän nimittää keltaisia, isoja kukkia tekevää kasvia joriiniksi. Maanantaina istuttelin anopin kesäkukkia penkkiin ja hän oli hakenut puutarhalta kovasti samannäköisiä, mutta punaisia kukkia ja nimitti niitä daalioiksi. Kesädaalioita on minullakin joskus ollut (hetken, ennenkuin kesäkuun yöhalla ne niittasi). Ihmettelin, mistä tietää, mikä on daalia ja mikä joriini, kun näyttävät niin samanlaisilta. Anoppi valaisi asiaa: Ei sitä tiedä mistään, kun ne ovat sama kukka. 


NIinpä niin, ei päivää, etteikö oppisi jotain uutta. Tämä saamani juurakko on alunperin kotoisin edesmenneen, pitkäaikaisen naapurimme pihalta. Saa nähdä, onnistunko pitämään sen hengissä.



Menossa on ensimmäisen kesälomapäivän ilta. Päivä kului siivoillessa, matonpesussa ja pihapuuhissa. Aivan ihanan kesäinen fiilis heti ensimmäisestä päivästä alkaen, vaikka puuhaa riittäisi jokaiselle minuutille. Rikkaruohoja tuolla, vanhojen kukkien leikkausta täällä, kukkivien pensaiden ihastelua ja syreenien tuoksuttelua. Kesä kuluu aivan liian nopeasti, varsinkin alkukesä.

Välillä on oikein istuttava ihmettelemään. Esimerkiksi kasvimaan nurkassa kukkivaa kulleroa. Se näyttää aina alkukeväästä pelkältä rikkaruohojen peittämältä pöheiköltä. Juuri kun olen aikeissa hävittää koko rikkaruohokasan, kullero alkaakin työntää nuppua. Eihän sitä pois raaski silloin ottaa, pitää vain yrittää kaivella ruohotupsuja väleistä. Nyt se näyttää tältä.



Hävitä nämä nyt sitten...

Särkynyt sydän on kestosuosikkini. Nyt se on innostunut tosissaan kukkimaan ja kasvamaan, kun elintilan valloittanut töyhtöangervo siirrettiin pois vierestä. Niin herkkää.





Nyt saunaan ja lauantai-illan viettoon. Huomenna on tiedossa lisää siivousta, matonpesua ja pihahommia. Eli kuulostaa kesältä :)

5 kommenttia:

  1. Sanoisin, että sininen kaunokainen on nimeltään Nukenkaulus. Särkynyt sydän on kaunis, on yksi minun suosikeistani. Minulla se kasvaa kehnonlaisesti, tarvis ehkä paremman kasvupaikan. Leppoisaa lomaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos gitta! Googletin nukenkauluksen ja siltähän tuo tosiaan näyttää. Aika uusi tulokas netin mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän vielä pieni lisätieto: Siipon puutarhan luettelossa ei ole nukenkaulusta, mutta sieltä löytyy pitsikaulua. Netin mukaan pitsikaulus ja nukenkaulus ovat hyvin saman näköisiä ja ne usein sekoitetaan keskenään. Luultavasti kasvini onkin siis pitsikaulus, koska hankin sen em. puutarhalta.

      Poista
  3. Särkynytsydän on kaunis. Eräällä tuttavallani se oli vallannut koko penkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtaisipa minullakin, ei haittaisi! Se kun ilahduttaa kukillaan niin pitkään.

      Poista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...