Naattijaksi?

Ryhtyisinkö naattijaksi? En siis savolaisittain nauttijaksi, vaan naattien kasvattajaksi. Tämän kevään uusissa kirjoissa on viherpeukalollakin ihmettelemistä. Ettäkö porkkanan kanta pitäisi iskeä multaan tai mullattomaan kasvualustaan ja ruveta syömään porkkanan varsia? Kyllä! Kirjan mukaan porkkananvarret maistuvat paistettuina salaatissa ja myös leivän päällä makoisilta.

En tiedä miltä maistuvat, kun en ole vielä maistanut, mutta Katie Elzer-Petersin kirja Naattijan opas: Kasvata hukkapaloista uutta satoa omassa keittiössäsi on hauskaa luettavaa. Kirjan on Suomen oloihin soveltaen suomentanut Annukka Kolehmainen.

Oikeastaan minua rupesi hävettämään, kun tutkin kirjasta porkkanan elinkaarta. Itse ostan joka vuosi porkkanansiemenet pussissa kaupasta. Ei ole tullut mieleenkään, että porkkanastakin voisi itse kerätä siemenet. Jos siis malttaisi jättää siemenporkkanat multiin, antaa niiden toisena vuotena kasvattaa kauniit kukkaset ja kukista siemenet. Porkkana on kaksivuotinen kasvi. Avartavaa!

Jos porkkanan naattikasvatus ei innosta, voi kokeillla vaikkapa punajuurta tai purjosipulia.

Eniten innostuin ananaksen naattikasvatuksesta, vaikka uuden hedelmän kasvattaminen kirjan mukaan vaatiikin ehkä vuosien kokeiluja ja kärsivällistä odottelua. Ananaksen naatti vaikuttaisi hauskalta viherkasvilta, tulipa siitä satoa tai.

Tässä kirjassa on monta muutakin kivaa ideaa ja vinkkiä. Kannattaa tutustua.

 

Vietin tänään sateisen iltapäivän myös toisen tuliterän kirjan parsissa. Paula Ritanen-Närhi on kirjoittanut ja kuvannut aivan ihanan Unelmia puutarhassa: Suunnittele ja toteuta -kirjan. Se esittelee erilaisia, tavallisten ihmisten pihoja eri puolilta Suomea, eri kasvuvyöhykkeiltä, maalta ja kaupungista, isoja ja pieniä.

Kaikista pihoista näkee, että niiden eteen on nähty vaivaa ja käytetty aikaa. Mutta lopputulokset ovat upeita ja juuri oikeanlaisia omistajilleen. Kuvat ovat taianomaisia ja insipiroivia! Sopivaa tutkittavaa ankeassa kevätviimassa, kun kesä vielä antaa odottaa itseään.