maanantai 9. kesäkuuta 2014

Keisareiden kuulumiset


Kolean sadepäivän ratoksi hieman keisarillisia kuulumisia sisätiloista. Keväällä saamani gloxinian mukulat ovat äityneet mahtavaan kasvuun. Tässä kuvassa Kaiser Wilhelm esittelee läpimitaltaan lähes kymmensenttisiä kukintoja. Tällä hetkellä kukkia on auennut kolme, mutta nuppuina lisää on tulossa kymmenkunta.


Kaiser Friedrichin kanssa olin jo vähällä menettää toivoni, kun se heräsi henkiin niin hitaasti Wilhelmin pullistellessa vieressä paljon nopeammin. Jäljessä se kulkee vieläkin, mutta nuppuja on tulossa peräti kahteen "rykelmään", en ole edes laskenut niitä. Friedrichin kukat ovat punaiset, kunhan aukeavat.


Mukavaa, että sisälläkin jokin kukkii ja menestyy. Tänä keväänä olen syyttänyt kukkamultaa, kun mullanvaihdon jälkeen moni kasvi on nuupahtanut omia aikojaan. Sellaisetkin, jotka ovat vuodesta toiseen ilahduttaneet ongelmitta. Huonot ajat huonekasveilla, tai sitten olen innostunut hoitamaan niitä liikaa.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Nimikukkasia ja kestosuosikkeja


Olen huono oppimaan uusien tuttavuuksien nimiä, siis kasvien, joita en ole ennen tavannut. Viikko sitten hain lastin kesäkukkia puutarhalta. Kiertelin kaikki kasvihuoneet ja keräilin mukaan sellaisiakin kukkasia, joita minulla ei ennen ole pihalla ollut. Esimerkiksi tämä yläpuolella oleva. Yritin oikein tosissani painaa nimen mieleen, mutta enhän minä sitä enää kotona muistanut.

Voisiko joku ystävällinen ihminen kertoa, mikä tämän kaunokaisen nimi on? Se kasvaa hiemaan rönsyillen, tekee paljon pieniä sinisiä kukkia, joiden terälehdet kääntyvät iltasella alaspäin ja kukasta tulee ikäänkuin pieni nappi. Aamulla auringon noustessa kukat taas avaavat terälehtensä. Että mikähän mahtaisi olla?



Tämän pientä elonmerkkiä pukkaavan juurakon sain äidiltäni. Hän nimittää keltaisia, isoja kukkia tekevää kasvia joriiniksi. Maanantaina istuttelin anopin kesäkukkia penkkiin ja hän oli hakenut puutarhalta kovasti samannäköisiä, mutta punaisia kukkia ja nimitti niitä daalioiksi. Kesädaalioita on minullakin joskus ollut (hetken, ennenkuin kesäkuun yöhalla ne niittasi). Ihmettelin, mistä tietää, mikä on daalia ja mikä joriini, kun näyttävät niin samanlaisilta. Anoppi valaisi asiaa: Ei sitä tiedä mistään, kun ne ovat sama kukka. 


NIinpä niin, ei päivää, etteikö oppisi jotain uutta. Tämä saamani juurakko on alunperin kotoisin edesmenneen, pitkäaikaisen naapurimme pihalta. Saa nähdä, onnistunko pitämään sen hengissä.



Menossa on ensimmäisen kesälomapäivän ilta. Päivä kului siivoillessa, matonpesussa ja pihapuuhissa. Aivan ihanan kesäinen fiilis heti ensimmäisestä päivästä alkaen, vaikka puuhaa riittäisi jokaiselle minuutille. Rikkaruohoja tuolla, vanhojen kukkien leikkausta täällä, kukkivien pensaiden ihastelua ja syreenien tuoksuttelua. Kesä kuluu aivan liian nopeasti, varsinkin alkukesä.

Välillä on oikein istuttava ihmettelemään. Esimerkiksi kasvimaan nurkassa kukkivaa kulleroa. Se näyttää aina alkukeväästä pelkältä rikkaruohojen peittämältä pöheiköltä. Juuri kun olen aikeissa hävittää koko rikkaruohokasan, kullero alkaakin työntää nuppua. Eihän sitä pois raaski silloin ottaa, pitää vain yrittää kaivella ruohotupsuja väleistä. Nyt se näyttää tältä.



Hävitä nämä nyt sitten...

Särkynyt sydän on kestosuosikkini. Nyt se on innostunut tosissaan kukkimaan ja kasvamaan, kun elintilan valloittanut töyhtöangervo siirrettiin pois vierestä. Niin herkkää.





Nyt saunaan ja lauantai-illan viettoon. Huomenna on tiedossa lisää siivousta, matonpesua ja pihahommia. Eli kuulostaa kesältä :)

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Omenankukkia ja mehiläisiä


Makamik-koristeomenapuuhun tuskin voisi mahtua enempää kukkia kuin siinä nyt on. Pieni puu on kuin karamelli punaisine kukkineen. Tämä aika onkin makamikin parasta antia, sillä sen pikkuruiset punaiset hedelmät ovat niin väkeviä, että niitä eivät syö edes linnut. Nättejä nekin toki ovat. Kun tänään lähestyin puuta kameran kanssa, kuului korvissa surina ja pörinä. Pölyttäjät olivat liikkeellä. Mehiläiset pörräsivät kukasta kukkaan eli kyllä makamikin anti jollekin kelpaa! Ja pörinä puolestaan tietää paljon heldelmiä.

 
Jostakin syystä koristeomenapuumme näyttävät kukkivan runsaasti vuorovuosin. Kun makamik pursuaa punaisia kukintoja, vieressä seisova isoveli salla onnistuu tuottamaan vain muutaman valkoisen kukan. Viime keväänä oli toisin päin, salla kukki runsaasti makamikin levätessä.



Sallan kukat eivät ole yhtä näyttävät, mutta keltaiset omenat ovat isompia ja erittäin makoisia.