sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Talven väripilkku

Lunta tuiskuttaa ja talven ihmemaa on täällä juuri nyt, sopivasti joulutunnelmaa tuoden. Marrakuun- ja joulukaktukset ovat kukkimisensa kukkineet. Kesän pihalla voimia kerännyt ja lepokauden kellarissa viettänyt amaryllis näyttää valitettavasti puskevan jouluksi pelkkää lehteä.

Kaupasta hankittujen uusien joulukukkien lisäksi löysin ikkunanlaudalta tällaisen väripilkun, joka enteilee hienoa kliivian kukintaa lähiviikoille. Huomasin, että olen kastellut huonekasveja liikaa näin pimeänä aikana. Kliiviakin melkein ui. Toivottavasti liika kosteus ei ole ehtinyt häiritä kukintaa.

Lomalla ja joulumielellä täällä Toimelassa jo ollaan. Toivottavasti myös te blogiystäväni olette jo malttaneet hellittää joulutohinoista ja alkaneet nauttia joulun tunnelmasta.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Oi havupuu, oi havupuu...




Tykkään kovasti pienistä luonnonhavuista, jotka ovat virkistyneet ja lähteneet kasvuun muutaman koivun ja poppelin kadottua vierestä. Tämäkin pikkumänty on kertakaikkiaan söpö, melkein joulumänty. Varsinkin kun takaa pilkottavat punaiset pihlajanmarjat. Luonnonkatajakin on pihalla ihan kaunis. Aina ei ole pakko lähteä puutarhamyymälään, kun vain jättää luonnonkasveille sijansa.


Mutta entäpä sitten, kun pienestä söpöstä männystä kasvaa pitkänhuiskea runko, jonka ainoat oksat huitelevat taivaalla sähkölankojen yläpuolella. Näkökentässä ei juuri näy vihreää, mutta roskaa riittää vuodenajasta toiseen: käpyjä, neulasia, oksia ja pihkaakin auton katolle.



Autoista puheenollen. Minun kauppakassini asustaa tuon männyn alla ja kuukausi sitten autolle oli käydä hassusti. Ensin satoi monta kymmentä senttiä raskasta tykkylunta ja sitten tuli myrsky. Mäntyjen oksat eivät kestäneet lumen painoa, vaan alas repesi valtavia karahkoja. Muutama osui sitten autooni, joka muistuttaa nyt joulurusinaa.


Olin vielä niin yksinkertainen, että menin kesken myrskyn keräilemään oksia. Ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta olisi voinut käydäkin. Nimittäin, kun pääsin sisään ja katsoin ikkunasta, lisää paksuja oksia tipahteli taivaista juuri siinne, missä olin hetkeä aikaisemmin kyykkinyt.


Nytpä odottelen mielenkiinnolla uusia myrskyjä, joita lupaavat viikonvaihteeksi. Samalla mietin, pitäisikö isoista männyistä pihalla luopua. Tähän saakka ovat kaatuneet koivut, mutta oliskohan jo aika mäntyjenkin päästä sukupolvenvaihdokseen?

perjantai 28. marraskuuta 2014

Mokomatkin rohmut


Viime keväänä jaksoin vielä suhtautua huumorilla naakkoihin, jotka majoittuivat grillikatoksen savupiippuun. Nyt nuo pikinokat ovat alkaneet tympiä, kun tulevat lintulaudalle rohmuamaan kaikki pähkinät heti, kun niitä käyn sinne laittamassa. Pikkulinnut uskaltavat tulla vasta sitten, kun naakat ovat vieneet parhaat päältä. Talipallot sentään laitettiin riippumaan niin, että naakkojen ja harakoiden on palloihin hankala päästä käsiksi.


Mitenkähän naakat saisi muuttamaan muualle? Harakoita on pihapiirissä ollut aina, mutta naakat ovat lisääntyneet vasta viime vuosina. Harakka onkin jotenkin hauskempi otus, mutta naakka kuin sen sijaan pelottavan kammottava pikkulintujen kauhu.


Onko hyviä vinkkejä?