maanantai 16. helmikuuta 2015

Ihanasti hurahtaneita, Eedenistä pohjoiseen


Oletteko katsoneet Virpi Suutarin dokumenttielokuvan Eedenistä Pohjoiseen, joka kertoo puutarhanhoitoon rakkaudella hurahtaneista ihmisistä? Jos ette, niin katsokaa ihmeessä. Aivan ihana, lämminhenkinen ja hienovireinen elokuva, joka ei alleviivaa, osoittele tai etsi raflaafia yksityiskohtia.

Jokainen pariskunta elää oman näköistään puutarhaelämää. Joku mittaa ja punnitsee jättikurpitsoja, juttelee niille ja taputtelee yöunille. Toiset juoksentelevat saunamyssyt päässä puutarhansa polkuja nautiskellen. Kyllä meitä on moneksi tässäkin Suomen maassa ja hyvä niin.



Elokuvan "puutarhatontuille" piha ja kasvit ovat silkkaa raukkautta, kuten elokuvan esittelyteksti lupaa.


Olen vuoden alkuviikkoina päässyt vähän heikosti vauhtiin kukka-asioissa. Tämä elokuva sai taas inspiraation lentämään ja viikonlopun aikana tuli vaihdettua multia huonekasveihin, tilattua kesäkukkien siemeniä (huh, vähempikin olisi riittänyt) ja esikasvatustarvikkeita.

Ajattelin jättää nyt tomaatit väliin, kun oli viime kesäkuussa niin uuvuttavaa paapoa taimia hyytävissä säissä. Ja ne sitovat "juottajansa" aika tehokkaasti kesäksi kotiin. Keskityn kukkasiin tällä kertaa.

Ihanasti alkaa valoa ja aurinkoakin näkyä. Taivas tarjoaa värileikkejään aamuisin ja auringon laskiessa.


tiistai 10. helmikuuta 2015

Kevään aavistus


Lämpömittari näyttää +5 astetta. Tuuli kiillottaa jäiset tiet ja lumipenkat lytistyvät. Ensimmäisen kerran tuntuu, että tämänkin talven selkä on taitettu ja kevät tuoksuu!

Puutarhablogi on elänyt hiljaiseloa, eikä pihalla ole oikein mitään katsottavaa. Ellei Laina-myrskyn riipimiä oksia lasketa.

Sisällä sen sijaan kukat elävät elämäänsä kohti kesää. Ensimmäistä kertaa minulla puhkesi uudelleen kukkaan viime kesänä ostettu orkidea ja toinenkin on jo nupullaan.


Työpaikkani seinän taakse on avattu kukkakauppa. Nyt on entistäkin vaikeampaa vastustaa sesongin kukkakuningattaria, joita tällä hetkellä ovat tulppaanit. Tässä teillekin muutama viime viikonvaihteen kimpuista alkavan kevään toivotukseksi.

Samalla toivotan lämpimästi tervetulleiksi Toimelan uudet seuraajat!

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Työtä piisaa


On se hyvä, että tulee roiskaistua tällaisiakin kuvia kesällä. Eipä perennapenkki silmää hivele, kun sulassa sovussa sekaisin putkahtelee syysleimuja eri väreissä, iiriksiä ja vielä palavaa rakkauttakin. Keväällä ei muista, mitä penkissä viime kesänä tapahtui, ellei ole todistusaineistoa.


Iirikset ovat valloittaneet alaa leimujen keskellä, mutta ne eivät ole moneen vuoteen kukkineet. Tänä keväänä iirikset saavat toden totta vaihtaa majaa. Tämä oli lupaus.Vielä sieltä näyttää pilkistävän myös pieniä jaloangervoja kaiken keskeltä, vaikka luulin nekin viime keväänä siirtäneeni pois. Loputonta!

Valkoista syysleimua pitäisi hankkia lisää, kun se jostain syystä vähenee ja vähenee. Liilan taas voisi siirtää jonnekin muualle. Voi voi, ei tule aika pitkäksi, kun lumet sulavat. Mutta vielä on aikaa suunnitella ja hyvä niin.