sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Viisi puutarhamuistoa kesältä 2018

Sain tämän haasteen jo kuukausi sitten Puutarha on kotini -blogista. Kiitos haasteesta Gitta ja pahoittelut, että vastaaminen venyi näin pitkään. Haaste on lähtöisin  Maatiaiskanasen elämää -blogista.  Tarkoitus on kertoa viidestä parhaasta puutarhamuistosta kuluneelta vuodelta.

Blogini on elänyt hiljaiseloa kaamossyksyn. Nytpä olikin haasteen myötä virkistävää palautella mieleen kulunutta kesää väreineen, tuoksuineen ja helteineen. Suomen vuodenajat ovat niin uskomattomia! Ei millään meinaa käsittää, että pihalla voisi olla vielä joskus lämmintä ja vihreää, mutta uusi kevät tulee kuitenkin aivan kohta. Heti, kun joulu on nautittu.

Tässäpä tulevat minun viisi parasta puutarhamuistoani vuodelta 2018.



1. Alppiruusut kukoistivat ja kukkivat runsaammin kuin koskaan aikaisemmin. Edellinen lumitalvi suojasi niitä sopivasti. Nuput aukesivat ja uusia versoja kasvoi runsaasti. Todellakin toivon, että tulevat talvi on rhodoille yhtä suotuisa ja saan nämä elämään ja kasvamaan myös jatkossa.



2. Ostin keväällä kertakäyttöisen minikasvihuoneen. Ensimmäinen kasvihuonekokeiluni. Kesä oli jopa liian kuuma ja lämmin kasveille, mutta satoa tuli runsaasti. Paahde ja toisaalta myrskytuulet kohtelivat muovikasvaria sen verran kaltoin, että se meni syksyllä roskiin. Hintansa se kuitenkin haukkui ja kesän palveli. Kasvihuoneinto ei ainakaan laantunut tämän kokemuksen myötä.




3. Hauska kokeilu menneeltä kesältä oli munakoiso White Egg. Kaikkea kasvikunta tuottaakin, kun tällaisia munia putkahteli kasvihuoneeseen. Kiva oli kokeilla, vaikka ei näistä nälän tappajiksi ollutkaan.



4. Keväällä kaivettiin pihalta pois röyhytatar-pensaat ja istutettiin tilalle valamonruusuja. Ne kasvoivat kesän aikana huimasti, kukkivat ja tuottivat myös marjoja. Odotan niin, että ruusupensaat venyvät parimetrisiksi, tuoksuviksi pöheiköiksi...



5. Keskikesä oli niin kuuma ja helteinen, että en juuri kastelun lisäksi jaksanut pihalla muuta puuhastella. Elokuussa sentään saatiin jotain näkyvää aikaiseksi. Nostettiin etupihalta pois ikivanhat saniaiset. Penkki meni kokonaan uusiksi. Tilalle tuli pikkupuita ja kuunliljoja. Olen haaveillut tästä jo pitkään ja olen tosi onnellinen, että suunnitelma toteutui.

Voi olla, että tämä haaste on jo heitetty lähes jokaiseen puutarhablogiin, kun aikaa on kulunut. Lähetän kuitenkin kapulan eteenpäin.

Haastan mukaan seuraavat blogit:
Kotipuutarhuri
Satupuutarha

Suvipiha


Haasteen säännöt:


Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun esikasvatuskausi alkoi päättyen tähän hetkeen).


Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.
Kerro, keneltä itse sait haasteen ja haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.
Käy kirjoittamassa postauksesi Maatiaiskanasen Elämää -blogin "5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta" -haastepostauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Aloen kasvattajaksi?


Olisinpa ammatiltani aloen kasvattaja. Jostakin syystä aloe verani poikivat käsittämätöntä tahtia. Tämäkin yksilö on syksyllä yksikseen omaan purkkiin istutettu. Nyt on todella ahdasta. Keväiseen jakoon ja mullanvaihtoon on vielä matkaa, saapas nähdä miten tämän populaation käy.

Aloe vera on mielestäni helpoimmista helpoin kasvi, joka menestyy niin huonekasvina kuin kesällä ulkonakin. Ja lisääntyy, voi hyvä tavaton sentään! Maailmani uhkaa täyttyä aloesta.

Aloe ei nirsoile, kastelipa vähän tai paljon, olipa kasvupaikka varjoinen tai aurinkoinen. Mieluummin ehkä kuitenkin varjoinen. Paahteisella eteläikkunalla lehdet tosin saattavat palaa. Mutta henki tästä ei lähde millään.

Suosittelen kaikille niille, joilla huonekasvit eivät yleensä menesty. Aloe ei petä. Kesällä se saattaa ulkona jopa kukkia, kuten olen blogissani useamman kerran kuvien kera raportoinut.

torstai 8. marraskuuta 2018

Amaryllis innostuu


Jotkut kasvit tarjoavat mukavia ja toivottuja yllätyksiä. Amarylliksestä on parhaimmillaan iloa moneksi vuodeksi. Tämän amarylliksen sain viime jouluna lahjaksi. Se kukki usealla kukkavarrella ja ilahdutti todella pitkään.

Keväällä upotin sipulin ulos pensaan juurelle ja unohdin sinne. Elokuun lopussa sipuli sattui silmään ja muistin nostaa sen kellariin kuivumaan. Muutama viikko sitten sipuli pääsi taas multaan ja ikkunalle.

Nyt on kasvamassa komea kukkavarsi. Toivottavasti tulee useampiakin.


Isossa talossa on paljon työtä, mutta on siinä myös hyvät puolensa. Esimerkiksi se, että vintin ikkunoilla voi surutta kokeilla monenlaista kasvatusta ja antaa monivuotisille tilaisuuden kukkia uudelleen. Jos tilaa olisi vähän, eikä pihaa lainkaan, tuskin viitsisin amarylliksen sipuleitakaan kesän yli paapoa.

Näissä oloissa sipulit saavat elää omaa elämäänsä minua häiritsemättä. Iloiset yllätykset voi sitten noutaa vintiltä silmäniloksi, kun kukinta alkaa. Ja muistella samalla lämmöllä niitä, jotka tämän kasvin minulle viime jouluna lahjaksi valitsivat. Pitkästi antaa lahja iloa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...