torstai 27. heinäkuuta 2017

Varkaita, onko heitä?



Auts! Vihreänä tomaatinviljelijänä olen autuaasti unohtanut, että runkotomaateista pitää poistaa varkaita. Kyllähän minä asiaa keväällä opiskelin, mutta pääsi unohtumaan. Onneksi sain sähköpostilla Biolanin tiedotteen, jossa puutarhaneuvoja Riikka Kerttula muistutti varkaista.

Tuli kiire tomaattiviljelmille tarkistamaan, liekö siellä muuta onkaan enää kuin kun varkaita. Ja kyllähän niitä riittikin nypittäviksi lähes jokaisesta lehtihangasta. Nimenomaan nypittäviksi, sillä varkaita ei kuulemma kannata leikata saksilla. Saksilla leikattuja taimia uhkaa Kerttulan mukaan syksyllä harmaahome.

Samalla poistin hedelmäterttujen alapuolella olevia lehtiä voimaa viemästä. Harkitsin myös tomaattien latvomista, mutta en vielä siihen puuhan rohjennut ryhtyä. Tomaattiviidakko näytti jo tämänpäiväisen raivauksen jälkeen huomattavasti selkeämmältä ja järkevämmältä. Kypsyvät tomaatit ja päärunko saivat elintilaa.

Avomaalla kasvatettaviin tomaatteihin kannattaisi kuulemma jättää kypsymään vain 2-3 terttua runkoa kohti. Ilman kasvihuonetta tomaatti ei ehdi enempää kypsyttää, joten taimet kannattaa latvoa yläpäästä.

Hyvä tieto tämäkin. Ehkä valtaisa kukkien työntäminen onkin vienyt voimaa tomaattieni kypsymiseltä, kun ne eivät juuri osoita punastumisen merkkejä. Jonakin päivänä vielä rohkaistun latvomaan taimeni.

Tapana on ollut kastella tomaatit iltaisin, mutta aamu olisi ilmeisesti optimaalinen ajankohta. No, tänä kesänä vettä on tullut taivaalta sen verran, että sama se mihin aikaan kastelukannua on heilutellut. Olen taas astetta viisaampi tomaatinviljelijä, kunhan vielä ensi kesänä tämän kaiken muistaisin.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Hyötymaan kaunokaisia



Onhan kasvien kanssa puuhastelu välillä turhauttavaakin. Tässä kukkii voimakkaana viime kesän siemenistä itsekseen kasvimaan käytävälle kivien väliin siementänyt kehäkukka. Komea on, mutta aivan muualle niitä ajattelin tänä kesänä saavani.



Nimittäin tähän kasvinmaan laidassa olevaan pitkään penkkiin kylvin sekaisin ruiskaunokkia ja kehäkukkaa. En mitään muuta. Ruiskaunokkia näyttääkin tulevan, kunhan ehtivät kukkaan. Sen lisäksi penkissä ilokoivat jotkut keltaiset rikkaruohot, joita en raaskinut kitkeä pois sekä tuo pieni valkoinen, jota kylvin penkkiin viime kesänä.

Kehäkukat ovat jääneet jalkoihin. Ne kyllä itivät, mutta kasvu tyssäsi 15 sentiin. Luultavasti kehäkukka tykkää voimakkaammasta lannoituksesta kuin nämä kaverinsa.

Tänä keväänä en levittänyt kompostia kukkapenkin kohdalle, enkä ilmeisesti tarpeeksi kanankakkaakaan. Näin siinä sitten kävi. Olen yrittänyt muutamana päivänä antaa kastelulannoitetta. Jospa kehäkukat vielä innostuisivat oikein penkissäkin ennen syksyä.



Sipuli on kohta nostokunnossa, mutta raaskiiko näitä ollenkaan nostaa? Kukkivat niin komeasti, että kaunistavat koko hyötymaan.


Jäävuorisalaattikin on kasvanut jättiläispöheiköksi ja rupesi myös kukkimaan. En ole ehtinyt sitä tarpeeksi syömään, mutta nyt täytyy vain katsella kukkia.



Tilli kuuluu myös hyötymaan kaunistajiin, kun sen kukinnot ilmestyvät. Tilliviljelmäni on vain kovin pieni, yksi ruutu kasvulavassa.



Omia perunoita odotetaan jo, mutta puikulaperuna on hidas kasvamaan. Ensimmäiset kukat ovat auenneet. Jokohan ensi viikolla uskaltaisi nykäistä kokeeksi pari vartta?

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Huonekasvien kesä



Vettä sataa ja lotisee vaihteeksi tuulisen päivän päätteeksi. Paremman tekemisen puutteessa tuli vilkaistua vintin ikkunanlaudalle. Taas kerran vanha veijari vanhapoika pääsi yllättämään. Pitkän, maataviistävän varren nokkaan on ilmestynyt kuuden kukan rykelmä!





Ryhti huononee, mutta kaktus ei vain anna periksi, päin vastoin. Tähän saakka olen ollut tyytyväinen, jos yksikin kukka on kerralla puhjennut. Nyt on varsinainen ilotulitus.



Keväällä istuttamistani kolmesta gloxinian mukulasta ensimmäinen on ehtinyt kukkaan. Jotenkin suppilokukat ovat tänä vuonna aneemisen oloisia. Lehtien vihreä on hailakkaa ja kukatkin lurpallaan. Olisivatko turhan pienessä ruukussa vai olisiko höystön puutetta, tiedä häntä.





Vieruskaveri tulee pikkuhiljaa perässä, kukat vasta nupuillaan. Kolmannesta mukulasta ei sitten noussut piikkiäkään. Että näin. Täytyy iloita näistä kahdesta kuitenkin.



Joillekin pilviset ja viileät säät sopivat. Herasjuoru esimerkiksi nauttii elämästään idän ja etelän välisessä ikkunanurkkauksessa, kun aurinko ei aivan suoraan porottele. Tämä kesä on varjossa viihtyvien kesä.




Pihasta voi toki nauttia sisältäkin. Minusta on ihana, kun piha tulee tupaan ikkunasta. Villiviini on paras tunkeutuja. Sitä joutuu välillä hillitsemään, että ei kierrä koko taloa.

Ehkäpä vielä saadaan lämmintä tulevalla viikolla, että pääsee aurinkotuoliin lueskelemaan. Eilen kokeilin, mutta pinnalta kuiva tuoli oli sisältä litimärkä. Housut menivät vaihtoon.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...