sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Ensimmäinen tomaatti syöty!



Ei ole kauneudella tai pyöreydellä pilattu, mutta siinä se kuitenkin on! Nimittäin ensimmäinen kypsä oma tomaatti, joka tänä kesänä päätyi lautaselle asti. Hyvältä maistui, vaikka ei muodoiltaan täydellinen ollutkaan.


Jostakin syystä useampi kypsyvä tomaatti on kokenut tämän "rupisen" kohtalon. Mistähän lie johtuu että tomaatin alapuoleen syntyy tumma alue. Muu osa tomaatista näyttäisi olevan ihan ok, mutta syömättähän tämäkin silti jäi.

Tomaatit alkavat toipua ulos siirtämisen järkytyksestä. Tai lähinnä ilmeisesti liian tukevasti lannoitetusta kasvualustasta kasvihuoneessa, koska samassa purkissa sisältä ulos siirretyt parveketomaatit porskuttavat ilman isompia shokkeja. Nyt on raakileita, kunhan rupitaudit eivät enempää iskisi.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Ilonaiheita ulkona ja sisällä


Olen kovin otettu siitä, että pari vuotta sitten hankkimani alppiruusut näyttävät voivan erinomaisesti. Viime talvi oli niille suotuisa. Kukkia ja uusia versoja työntyy esiin runsaasti. Olen kastellut rhodoja päivittäin koko kuivan kevään.

Voi iloa, minkä nämä nyt tuottavat, vaikka vielä pieniä ovatkin. Pitäisi varmaan jo lannoittaa tulevien kukintojenkin varalle.

Jos vielä saisimme näille leveysasteille yhden tai pari lumista, hyvää talvea, voisivat alppiruusuni kasvaa niin isoiksi, että selviäisivät jo huonommastakin talvesta joskus. Olen kuullut, että nämä menestyvät, kunhan pääsevät jonkun kokoisiksi.


Sisällä ilahduttaa vanha kiinanruusu, joka kukkii vuodesta toiseen valtavin, punaisin kukin. Nytkin nuppuja on kymmeniä. Kukat tosin kestävät vain hetken, ehkä päivän tai kaksi, ja kuihtuvat heti pois.

Kiinanruusu on kyllä juopoin kukka, jonka tunnen. Vettä pitää antaa joka päivä ainakin näin aurinkoisella eteläikkunalla. Kokeilin yhtenä kesänä altakasteluruukkua, mutta siinä kiinanruusu ei viihtynyt ollenkaan. Hädin tuskin sain sen pelastettua. Ensi kesäksi täytynee vaihtaa isompaan purkkiin. Ehkä kiinanruusu viihtyisi kesällä myös ulkona.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Myrskytuhoja



Kesämyrskyistä on viime vuosina tullut arkipäivää. Tässä tulee ensimmäinen myrskytuhopäivitys tältä suvelta. Alkuviikosta tuuli ja kovaa pohjoisesta. Loppuviikko onkin sitten mennyt jälkiä selvitellessä ja koivun oksia keräillessä.

Pihakeinu luonnollisesti pötkähti jo ensimmäisenä myrsky-yönä angervojen joukkoon. Tämä tapahtuu joka kesä, kaikista varotoimista huolimatta.


Kukkapurkit lentelivät pöydiltä, mutta orvokit eivät lentomatkasta pahastuneet.


Vaivalla ja hartaudella kasvattamieni mukulabegonioiden kohtalo sen sijaan korventaa vieläkin. Uskokaa tai älkää, tämä ruukku oli täynnä taimia. Nyt on jäljellä pari taipunutta yrittäjää. Pohjoistuuli puhalsi jostakin pensaan raosta juuri tähän ruukkuun ja jatkaisi hauraat begoniat.

Omaa tyhmyyttä tietenkin, että vein ne jo ulos, enkä suojannut myrskyltä. Harmittaa silti. Kun oli niin kaunis toukokuu, ei enää usko riittänyt, että pohjoisviima voi iskeä.


Ensimmäisen myrsky-yön jälkeen jo ymmärsin työnnellä belargonian ja hortensian portaiden alle suojaan. Begonioita ei enää auttanut siirtää. Harmillinen on myös saniaisten jokavuotinen kohtalo. Kun ne ovat komeimmillaan, tulee aina rankkasade tai myrsky tai molemmat, ja saniaiset painuvat lakoon. Niin kävi nytkin.

Kuivuus on muuten minusta haalistanut saniaisten vihreää. Myös punainen Makamik-omenapuu oli tänä vuonna jotenkin hailakka väriltään, vaikka se kukkikin runsaasti.


Olin mielestäni maltillinen kesäkukkien hankinnassa, vaikka toukokuun lämpimät houkuttelivat. Yksi amppelipelargonia tuli ostettua. Siitäkin sitten sain myrskyn jälkeen hakea leikkokukkia maljakkoon. Näyttää viihtyvän maljakossakin.

Jospa myrskyistä olisi vähäksi aikaa päästy. Ainakin säätiedot lupaavat parempaa ja tuhotkin on  pian paikkailtu.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...