tiistai 19. kesäkuuta 2018

Gloxinian ennätyskukinta


Voi mahdoton, kuinka gloxiniat ovat tänä vuonna innostuneet kukkimaan. Minulla on näitä lähes joka kevät pari kappaletta ikkunalla, mutta näin isoiksi eivät ole koskaan ennen kasvaneet. Kukat ovat halkaisijaltaan kymmensenttiset ja niitä riittää. Nuppujakin vielä tulossa.

Mikähän ihme siinä on, että aivan samalla tavalla kasvattaen saa eri  vuosina erilaisia lopputuloksia. Intoni näihin "kellokkaisiin" vain kasvaa tämän kokemuksen jälkeen. Ensi vuonna enemmän mukuloita multiin. Ja eri värisiä myös.

Kaiser Friedrich on kaunis, mutta jonakin vuonna kasvattamani liila Kaiser Wilhelm kenties vielä hienostuneempi.


sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Ensimmäinen tomaatti syöty!



Ei ole kauneudella tai pyöreydellä pilattu, mutta siinä se kuitenkin on! Nimittäin ensimmäinen kypsä oma tomaatti, joka tänä kesänä päätyi lautaselle asti. Hyvältä maistui, vaikka ei muodoiltaan täydellinen ollutkaan.


Jostakin syystä useampi kypsyvä tomaatti on kokenut tämän "rupisen" kohtalon. Mistähän lie johtuu että tomaatin alapuoleen syntyy tumma alue. Muu osa tomaatista näyttäisi olevan ihan ok, mutta syömättähän tämäkin silti jäi.

Tomaatit alkavat toipua ulos siirtämisen järkytyksestä. Tai lähinnä ilmeisesti liian tukevasti lannoitetusta kasvualustasta kasvihuoneessa, koska samassa purkissa sisältä ulos siirretyt parveketomaatit porskuttavat ilman isompia shokkeja. Nyt on raakileita, kunhan rupitaudit eivät enempää iskisi.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Ilonaiheita ulkona ja sisällä


Olen kovin otettu siitä, että pari vuotta sitten hankkimani alppiruusut näyttävät voivan erinomaisesti. Viime talvi oli niille suotuisa. Kukkia ja uusia versoja työntyy esiin runsaasti. Olen kastellut rhodoja päivittäin koko kuivan kevään.

Voi iloa, minkä nämä nyt tuottavat, vaikka vielä pieniä ovatkin. Pitäisi varmaan jo lannoittaa tulevien kukintojenkin varalle.

Jos vielä saisimme näille leveysasteille yhden tai pari lumista, hyvää talvea, voisivat alppiruusuni kasvaa niin isoiksi, että selviäisivät jo huonommastakin talvesta joskus. Olen kuullut, että nämä menestyvät, kunhan pääsevät jonkun kokoisiksi.


Sisällä ilahduttaa vanha kiinanruusu, joka kukkii vuodesta toiseen valtavin, punaisin kukin. Nytkin nuppuja on kymmeniä. Kukat tosin kestävät vain hetken, ehkä päivän tai kaksi, ja kuihtuvat heti pois.

Kiinanruusu on kyllä juopoin kukka, jonka tunnen. Vettä pitää antaa joka päivä ainakin näin aurinkoisella eteläikkunalla. Kokeilin yhtenä kesänä altakasteluruukkua, mutta siinä kiinanruusu ei viihtynyt ollenkaan. Hädin tuskin sain sen pelastettua. Ensi kesäksi täytynee vaihtaa isompaan purkkiin. Ehkä kiinanruusu viihtyisi kesällä myös ulkona.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...