keskiviikko 8. elokuuta 2018

Terveisiä preerialta



On tämä ihmeellinen kesä. Helteitä viikko tolkulla ja kuivuutta. Olemme täällä Pohjanmaan rannikolla kärsineet vielä sisämaatakin enemmän kuivuudesta. Perennat, pensaat ja jopa puut näyttävät kitukasvuisilta. Kannettu vesi ei kaivossa pysy, senhän tietää jo sananlasku, eikä kukaan jaksa kaikkea kastella.

Muutama päivä on ollut viileämpää ja saatiin jopa jokunen reipas sadekuuro, lopultakin. Se ei tuntunut juuri missään. Nurmikko on palanut keltaiseksi preeriaksi. Sitä ei tälle kesälle enää mikään pelasta. Eipä ole tarvinnut ruohonleikkuria juoksuttaa.

Eiköhän kuivan kesän tuhoja saada tuta ensi keväänä. Ainakin edellisen kerran, kun näin kuivaa oli, jouduimme tekemään syreeniaidalle melkoiset metsurinhommat keväällä. Niin paljon oli kuolleita oksia. Onneksi pensaat uusiutuvat.

Saniaiset leikkasin pois porraspäästä keltaisina rötköttämästä jo pari viikkoa sitten. Aikomus on kaivaa ne kokonaan pois ja istuttaa tilalle jotakin, joka ilahduttaa pitempään kuin muutaman viikon keväällä.


En ole helleihmisiä muutenkaan, mutta jotakin hyötyä sentään on lämpimästä. Aloe vera nimittäin ehtinee tänä kesänä kerrankin avata nuppunsa ulkona ennen pakkasia.

Ruukkukukista on muutenkin pitänyt nauttia. Niitä olen sentään jaksanut kastella.


Jotkut muutkin kuin aloe vera ovat kesästä pitäneet. Esimerkiksi pelargoniat ovat kukkineet ennätyksellisen runsaasti ja pitkään.


Mukulabegonioita kasvatin tänä keväänä ensimmäistä kertaa mukuloista saakka. Siis kuvassa nämä korkeammat vasemmalla, keltaiset ja vaaleanpunaiset. Myrsky katkaisi heti keväällä puolet taimista harmittavasti. Istutin "paikkavärkiksi" puutarhalta ostamiani mukulabegonioita, mutta ihan erilaisia ja kokoisiahan ne olivat. Eripari-istutus tuli.

Kuivuudesta ovat näidenkin lehdet käpristelleet, vaikka olen yrittänyt kastella. Itse kasvatetuista tuli kyllä isoja ja komeita kukkia. Jospa niitä vain olisi ollut purkki täynnä kuten oli tarkoitus. Ehkä kokeilen ensi keväänä uudestaan ja olen tarkempana myrskysuojauksen kanssa istutusvaiheessa. Talvettaakin mukulat tietysti voi.


Vanhan ajan jorinit eli daaliat ovat myös tykänneet auringosta. Näitä on minulla jo vähän liikaakin joka puolella purkeissa ja penkeissä. Mukulat vain lisääntyvät vuosi vuodelta.

Ne ovat talvehtineet hyvin 70-luvulta olevassa vanhassa kylmiössä, joka tänä kesänä sanoi sopimuksen irti. Saapas nähdä miten mukuloiden ensi talvena käy ilman kylmiön tasaista lämpötilaa.


Tämä vanha rouva on ollut koko suven aivan pihalla, kirjaimellisesti. Puskissa ja velttona kuin mato hellettä paossa. Itsekin olen tuntenut itseni onkilieroksi kuumuudessa.

Monet suunnitellut pihapuuhat ovat jääneet tekemättä, kun on jaksanut vain uida ja lojua riippumatossa. Kissanpäiviä on pidetty.

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Munakoisoja ja paprika


Jestas! Ehdin jo muutama viikko sitten julistaa munakoison (white egg) kauniiksi, kukkivaksi huonekasviksi. Olin luopua toivosta, että kukista kehittyisi munakoisoja. Mutta mitäpä sanotte tästä?

Valkoinen muna ei ole peräisin kanasta vaan se kasvaa hitaasti, mutta varmasti minikasvihuoneessa. Ja viereisessä taimessa möllöttelee toinen saman moinen.


Kävi nyt sitten niin, että kasvihuoneessa taimet jäivät kooltaan pieniksi, mutta tekivät hedelmiä. Sisällä ikkunanlaudalla munakoiso sen sijaan venyi pituutta ja kukki komeasti violetein kukin, mutta toistaiseksi siellä ei näy hedelmiä. No, muutama kukinnon jämä on lupaavasti pullollaan, ehkäpä...

Jospa pölyttäjät ovat hoitaneet kasvihuoneessa hommansa kunniakkaasti. Sisällä ei minun pölytystoimistani ole ollut apua. Joksikin aikaa siirsin sisäkasvinkin ulos porraspäähän. Ehkä sielläkin alkaa syntyä vielä tulosta.


Chilillä (dorset naga black) asiat ovat toisinpäin. Kasvihuoneessa taimet eivät ole edistyneet juuri mihinkään sitten ulos siirron, eikä hedelmiä näy. Sisächili sen sijaan on lopultakin päättänyt tehdä yhden paprikan. Pienihän alku vielä on, mutta kyllä se taitaa kasvaa.

Eihän sitä tiedä, vaikka chilikin vielä innostuisi hedelmiä lisää kasvattamaan. Yritin lannoittaa ja pensselillä pölyttääkin. Nyt tarkkaillaan tilannetta. Kesää on vielä jäljellä.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Risuja ja kesäpuuhaa

Tuulet ja myrskyt roskaavat pihaa, niin tänäkin vuonna alkukesästä. Koivunoksia tuli keräiltyä kasapäin pihalta. Mietin, mihin ne työntäisin. Pieniä risuja ei jaksaisi okasilppuriinkaan laittaa.

Yhtenä kauniina kesäpäivänä roskasta eli niistä risuista syntyi tällainen musta joutsen. Minulla  ei ole mitään käsitystä risutöiden tekniikasta. Kunhan kiertelin risuja ja rautalankaa ruostuneen kukkapurkin ympärille.

Siinäpä se meitä ilahduttaa, eivätkä risut enää häiritse. Jos jonkun kukkasen vielä tuonne ruukkuun laittaisi. Loman joutilaisuus teettää näköjään kaikenlaista ja herättelee luovuuden rippeet.



Kesä on ollut aivan loistava myös matonpesijälle. Oikeastaan viileän veden lotraaminen on helteellä ihan mukavaa puuhaa ja matot kuivuvat hetkessä. Oivaa kesäpuuhaa lomalaiselle. Ihana ottaa talvella komerosta puhtaat, kesältä tuoksuvat matot.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...