Kuunliljat kukkivat tänä vuonna runsaammin kuin kuin koskaan ennen. Siirsin niitä perennapenkistä tähän "ongelmapenkkiin" muutama vuosi sitten pieninä alkuina. Nyt ne taitavat elää parasta ikäänsä.
Sanon paikkaa ongelmapenkiksi sen vuoksi, että pihamme läpi kulkee sen kohdalla niin sanottu "pikileerijuova". En tiedä, mikä tuon maa-aineksen oikea nimi on. Kysymys on kuitenkin vanhasta merenpohjasta, missä hiekkadyynien välissä on silloin tällöin tummempaa maa-ainesta juova. Tällainen juova läpäisee huonosti vettä. Kukkapenkin vieressä pihatiellä vesi seisoo aina sateen jälkeen ja niin varmaan myös penkissä.
Minua edeltäneet sukupolvet ovat yrittäneet kasvattaa tällä paikalla jos mitä: ruusuja, leimukukkia, rhodoja...Mikään ei ole kestänyt talvea tai menestynyt muuten. Ilmeisesti penkissä kasvien juuret jäävät "pikileerin" vuoksi syksyllä märiksi ja paleltuvat talvella.
Penkissä on kyllä useita kymmeniä senttejä ihan hyvää multaa, mutta jos kuopaisee syvemmältä, tulee tummempaa "liejua" vastaan. Kuunliljoja se ei näytä haittaavan, koska niiden juuret eivät mene kovin syvälle. Löytyipäs tähänkin paikkaan perenna, jota eivät ainakaan ensimmäiset talvet onnistuneet lopettamaan, vaikka aurinkoa saattaakin olla kesällä liljoille turhan paljon tarjolla. Joskus on mentävä siitä, missä aita on matalin paikan olosuhteiden ehdoilla.
Paikka on varmaan ongelmallinen, kuten kuvaat. Pikileeri on minullekin tuttu sana. Isäni käytti sitä usei kuvatessaan millaista jokinkin paikan maaperä oli. Harmi vain, etten tullut koskaan kysyneeksi mitä se sananmukaisesti tarkoittaa. Luulen kuitenkin, että kyseessä on lieju, johon on sekoittunut " rapakkoa" vanhaa suonpohjan maaperää. Lieju on yksi ongelmallisimmista maalajeista varsinkin, jos se sisältää savea. Kuunliljat ovat onneksi melko sinnikkäitä ja pärjäävät monenlaisessa maaperässä, kunhan se vain pidättää tarpeeksi kosteutta. Tällaiselle maapohjalle jos perustaa uuden kukkapenkin, kannattaa ensin pohjalle vetää suodatinkangas, jonka päälle paksuhko sorapatja, uusi suodatinkangas jälleen soran , päälle ja sitten vasta hyvää rikkaruohotonta multaa paksu kerros. Tämä siksi etteivät maalajit sekoitu keskenään ja sora toimii niinkuin on tarkoitus, eli salaojana. Kohopenkki on kaiken A ja O.
VastaaPoistaKiitos perusteellisista ohjeista. Eihän sitä tiedä, jos vielä jaksaisi uudistaa koko paikan.
Poista