maanantai 24. maaliskuuta 2014

Tropiikin ihmeitä


Vierailin viikonloppuna Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa. Botanian kasvihuoneista löytyy neljän eri ilmastovyöhykkeen kasveja. Niissä sekä perhosissa ja papukaijoissa riittikin ihmeteltävää. Ensimmäisessä kuvassa kaunis ja herkkä kärsimyskukka.

Oli mielenkiintoista huomata, kuinka monet tutut huonekasvimme ovat lämpimämpien ilmastovyöhykkeiden uhkeita luonnonkasveja, mutta aivan erilaisiin mittasuihteisiin kasvaneina kuin kotoisat ikkunalautasomisteet. Esimerkiksi oma aloe verani, jota oli pitänyt isona, kutistui näiden rinnalla miniatyyriksi. Mahtaisikohan omastanikin kasvaa olohuoneen täyttävä puu, jos sen antaisi vapaasti rehottaa? Aloen yläpuolella muuten kiemurteli todella kaunis ihmeköynnös.

Botanien aloen kukatkin olivat vähän eri kokoa kuin normaalien huonekasvien. Alimmaisena maanpeitekasveja muistuttava suopa-aloe, jonka kukinto oli myös toisen näköinen.




Usein olen ihastellut kliivian kukkaa ja pitänyt sitä isona ja näyttävänä. Mutta huhhuh, miltä "pikkukliiviaksi" nimetty kasvi näyttikään Botaniassa. Sen halkaisija oli metri ja kukkia oli joka puolella. Tähän ei Toimelan kliivia koskaan tule yltämään.


Tiedättehän kissanhännän, mummolasta tutun honekasvin? Sen sukulaisia löytyy kasvitieteellisestä puutarhasta eri versioina, esimerkiksi isokissanhäntää ja amppelikissanhäntää. Miksiköhän en ole koskaan hankkinut kissanhäntää? Se on kaunis kasvi.

Syötävän kauniita ja hedelmätiskeiltä tuttuja: viikunakaktus sekä kiwano.

 

Kaikkea omituista luonto keksiikin kasvattaa kuten, kannukasvi...


...tai Botanian kuukauden kasvit, liskovehka ja mukkulapökkövehka, joiden mukuloita netin mukaan olisi ollut myytävänäkin. Enpä edes harkinnut hankkivani. Harvoin kukkivat (kukintoa ei kai voi pitää kauniina) kasvit levittävät ympärilleen mädän lemua houkutellakseen raatokärpäsiä hedelmöityspuuhiin. Löyhkä ulottui trooppisen kasvihuoneen puoliväliin ja karkotti tehokkaasti vierailijat myös vieressään sijainneelta kämmekkäosastolta. Alla olevassa kuvassa mukkulapökkövehka. 


Kierroksen päätteeksi jotakin herkkää ja kaunista. Perhoset olivat alkaneet kuoriutua koteloistaan. Vielä hiukan uneliaina ja pöpperöisinä ne kömpivät jopa vieraiden sormelle ihmeteltäviksi. Että näin monimuotoisia luonnon ihmeitä tällä kertaa tuli ihasteltua.



8 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, olen ihan hassuna kasvitieteellisiin puutarhoihin. Etenkin näin talvella, on huikea tunne astua sisään lämpimään maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. On mukava vähän huijata itseään käymällä "tekokesässä" :). Samalla huomaa oman kasviharrastuksen rajallisuuden luonnon monimuotoisuuden keskellä.

      Poista
  2. Tässähän painitaan ihan eri sarjassa noiden komistusten kanssa. Kateellisena katsoin tuota kliivian kuvaa. Mulla on ainakin neljä kliiviaa ja nuorimmat niistä jotain 7 vuotta vanhoja. Yksi niistä on kukkinut kaksi kertaa ja senkin kukan se teki piilossa melkein lehtien tyvessä! Ei oo reilua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ja vielä kutsuvat pikkukliiviaksi. Epäselväksi jäi, mikä se iso on ...
      Minulla on myös vanha kliivia, joka ei ole kovin isoksi kasvanut, mutta kukkinut kyllä ihan kunnolla useita kertoja. Luulen, että näitä huonekasvikliivioitakin on useampaa sorttia. Omassani on aika matalat ja leveät lehdet. Esimerkiksi Särestöniemen taiteilijakodissa oli paljon pitkälehtisempiä, jotka kukkivat heinäkuussa upeasti.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Eikös olekin ihania. Valitettavasti en tunne perhosia, ja Botaniassa niiden nimet olivat latinaksi, joten se siitä. Näin isoja ei kyllä meidän pihalla liihottele...

      Poista
  4. Varmasti oli antoisa retki. Itse olen viimeksi nähnyt ton vehkan kun olimme noin 17v sitten patikoimassa Kreetan vuoristossa. Huh. onko siitä jo niin kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mieleenpainuva reissu. Että ihan oikeassa luonnossa olet tuon löyhkävehkan tavannut, oliko haju sielläkin kova?

      Poista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!