sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Mehua ja kesän tuoksua


Kun on kolme vapaapäivää putkeen, ehtii jo monenlaista. Avasin lopultakin hiihtokauden ja liukkaat olivatkin kelit pari päivää. Tänään lämpötila nousi taas plussalle.

Sain inspiraation ja keitin syksyllä pakastimeen mehunkeittoa varten heittämäni punherukat mehuksi. Koko talo tuoksui loppukesälle, kun Mehu-Liisa porisi liedellä.

Mehuille on vähän viileää säilytystilaa. Minusta on helpompi keittää talvella uusi annos pakastimeen varatusta tavarasta kuin säilöä tuhoton määrä täysiä mehupulloja. Syksyn satsit riittivät näihin päiviin ja nyt on loppukevään mehut turvattu.

Ihmeen kauan jäisten marjapussukoiden sulaaminen kestää, vaikka kiehuva vesi höyryää alla. Viisas olisi ottanut marjat sulamaan etukäteen, mutta minä sain pikainspiraation.

Mehua tuli 13 pulloa. Syyskesällä marjat olivatkin isoja ja mehuisia.

Vähän nolo loppu mehustusoperaatiolleni uhkasi tulla. Meillä on uusi tai anopilta peritty pakastin, jossa ei enää ollut muuta kuin nämä mehustettavat marjat. Olin olevinani tehokas ja nykäisi pakastimen pistokkeen seinästä, kun sain marjat pois. No, samalla tulin sulattaneeksi myös viereisen kaappipakastimen. Enpä enää muistanut, että olin syksyllä laittanut pakastimille yhteisen jatkojohdon, jonka sitten ohimennen kiskoin seinästä.

Katastrofi ei ollut kaukana, mutta onneksi marjoja täynnä oleva kaappipakastin säilytti ihmeen hyvin pakkasensa, kun ovea ei aukaistu. Saimme marjat pelastettua. Mutta kyllä meinasi harmittaa. Eivätköhän marjat ole vielä ihan syötäviä, kun kohmessa olivat edelleen.
Ja onneksi suurin osa marjoista on jo ehditty napsia parempiin suihin.

10 kommenttia:

  1. Järkevää säästää itseään syksyllä kiireen aikana ja tehdä mehua kun on enempi aikaa.
    Huh, olipa tipalla mennä marjasaalis pilalle. Meillä meni kerran arkkupakastin sisältöineen, tytär imuroi ja käytti arkun pistoketta eikä muistanut pistää takaisin. Huomattiin vasta parin kolmen päivän päästä. Kinkku tosin suli sopivasti ja lyötiin uuniin, marjat meni ja muut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdullista kuulla, että muillekin sattuu ja tapahtuu. Saittehan sentään kinkkua :).

      Poista
  2. Tuohan onkin hyvä keino, kun syksyllä on muutakin puuhaa yllin kyllin. Minä en ole tainnut koskaan mehustaa marjoja, äitini sitä kyllä teki vuosikaudet. Meillä ei mehut oikein tee kauppaansa, marjat syödään marjoina, hilloina tai leivonnaisiin ja jälkkäreihin upotettuina.
    Viime syksynä kyllä meinasin jo mehustaakin omppuja, oli niitä niin hurjasti. Meillä sataa taas vaihteeksi silkkaa vettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesisade täälläkin taas lotisee. En minäkään oikeastaan mehua juo, mitä nyt joskus kuumana flunssan torjuntaan. Muut juovat sen verran, että kannattaa keittää.

      Poista
  3. Hyvä idea säästää työtä syksyllä ja keittää marjoja mehuksi talvella. Onneksi pakastinonnettomuudesta ei tullut suurempia vahinkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mehu-Maija tai -Liisa, mikä lieneekään, on kyllä kätevä keksintö.

      Poista
  4. Hieno idea sinulla. Minä kyllä mehustan jo syksyllä menekki alkaa oikeastaan vasta kun puutarhahommat alkaa. Silloin on hyvä olla myös mehua juotavaksi ei sitä tavallisella vedellä ja kivennäisvedellä yksin pärjää. Onneksi ei pakasteille käynyt kuinkaan. Meillä suli kerran ulkovarastossa oleva pakastin kun meillä oli rivarilla ulko-ovien vaihto. Miehet otti sähköä vajasta ja ottivat irti pakastimen ja unohtivat laittaa pistokkeen takaisin seinään. Onneksi siellä ei ollut paljoa ja saimme hyvitykseksi yhden ylimääräiseksi jääneen parvekkeen oven mikä sopi hyvin meille mökille. Se sulatus kyllä kannatti. Oven hinta oli muistaakseni yli 800 e.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on näköjään onni onnettomuudessa. Ehkä minäkin olisin vaihtanut marjat uuteen parvekeoveen, mutta kun töppäsin ihan itse.

      Poista

Mukavaa, että vierailit Toimelassa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!