sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Angervojen kevätmuutto

Monissa blogeissa on kerrottu viime päivinä puutarhamyymälöiden taimilöydöistä. Minä en vielä ole niin pitkällä kevätpuuhissa, kunpa olisinkin. Viikonvaihde kului muuttopuuhissa: Olen siirrellyt kasveja paikasta toiseen.  Välillä sitä miettii, että onko tässä puuhassa mitään järkeä. Pipo päässä ja nenä jäässä maata kaivamassa!

Vuosia samalla paikalla kasvaneet töyhtöangervot saivat luvan vaihtaa majaa. Ne ovat viihtyneet lämpimässä eteläpäädyssä vähän turhankin hyvin ja valloittaneet kasvutilan naapurikukilta ja loppukesästä myös kukkien kastelijalta kulkuväylän vesihanalle.

Enpä olisi uskonut, kuinka vahvat juuret näilläkin oli. Vähän jännittää, miten töyhtöangervot alkavat menestyä uudessa majassaan, joka olisi saanut olla syvempi. Hyvin olivat juuret levittäytyneet vanhalla paikalla vaakatasossakin. Ehkä ne uudessakin penkissä löytyvät kasvusuuntansa, vaikka alla onkin juurieste. Eivätpä ainkaan häiritse muita.


Kun sain kiskottua vanhalta paikalta töyhtöangervojen juurista edes suurimman osan, siirsin niiden tilalle jaloangervoja toisesta penkistä. Ne eivät ainakaan tuki vesihanalle, eivätkä kiedo juuriaan särkyneen sydämen ympärille.

Penkki kaipaa vielä keskelle jotakin näyttävämmin kukkivaa ja reunuskivet. Nyt  multa valuu myös kulkuväylille. Puuhaa piisaa ja puutarhakaupoille asiaa.




Äitienpäiväviikonloppu oli niin kylmä ja kolea, että orvokitkin ovat vähän lurpallaan.



Vuorenkilvet sentään uskaltavat työntää rohkeasti kukkaa. Näitäkin siirtelin taas paikasta toiseen, kun tuntuvat valloittavan kasvupaikkansa kokonaan.


Angervoista puheen ollen: Morsiusangervot ovat herkillä nupuilla, joten toivoa kesästä on!


keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Juhlia ja tomaatinkukkia



Pihapuuhat ovat jääneet viime päivinä juhlinnan jalkoihin. Ensin vietettiin hopeahääpäivää ruusujen ja Vanhan Lyhdyn pippuripihvien kera. Tänään opiskelijatytär yllätti ennakkoon äitienpäiväkakulla. Tuoreet mansikat maistuivat kakussa jo kesältä.



Huomenna on vapaapäivä ja silloin olisi tarkoitus iskeä puutarhatöiden kimppuun, kun säänkin on luvattu sopivasti lämpenevän. Tähän saakka on joutunut joka aamu rapsimaan auton lasit paksusta jäästä ja päivälläkin on ollut vain muutama aste lämmintä.
Olin aikeissa jo viikonloppuna siirtää amppelitomaatit lopullisiin kasvatusastioihin, mutta räntäsateen yllättäessä sekin jäi tekemättä. Mutta huomenna, lupaan. Nimittäin elämäni ensimmäinen itse siemenestä kasvatettu tomaatti kukkii!


lauantai 3. toukokuuta 2014

Routaa, taimia ja rakennuspuuhia

Aurinko paistaa kauniisti ja ikkunasta suorastaan porottaa kuumasti sisälle. Mutta ulkona tuulee kylmästi, öisin on monta astetta pakkasta ja päivisinkin vain jokunen plusaste. Kun lapio jysähti jäiseen maahan, totesin, että vielä ei ehkä sittenkään ole aika kaivella kukkapenkkejä tai kasvimaata.

Paniikki iskee, koska muutamat taimet alkavat olla jo liian isoja sisälle. Kaipaisivat kovasti kesää ja ulkoilmaa, mutta vielä ei voi ajatella edes päiväulkoilua. Ensi vuonnapa tiedän, että ainakin nämä kannattaa kylvää myöhemmin. Nyt taisin panna siemenet multiin maaliskuun ensimmäisellä viikolla.



Olen latvonut kelloköynnökset moneen kertaan ja toivon, että ne pysyisivät jotenkin nahoissaan vielä muutaman viikon. Köynnöskaaretkin ovat vielä rakentamatta. Kovin nopeakasvuista tuntuu olevan. Tosin yksi taimista otti ja nyykähti, aivan ilman ennakkovaroituksia, vaikka muut kasvavat vihreinä ja rehevinä vieressä. Ota näistä selvää.


Amppelitomaatit hoippuvat sitkeästi ylöspäin, vaikka niiden pitäisi kai jo alkaa taittua alas. Nuppuja on ja taimet ovat alkaneet haaroa. Turhan korkeiksi venyvät ja päivällä kasvatuspaikka on ilmeisesti liian kuumassa, suorassa auringonpaahteessa, kun lehdet tuppaavat iltapäivästä lurpahtamaan. Yön aikana tilanne yleensä kohenee. Vai mistähän tuo voisi johtua? Nämä on pakko siirtää lopullisiin amppeleihin huomenna, vaikka ulos ei ole vielä pitkään aikaan asiaa.


Kuukausimansikat ovat pieniä, mutta tiitteriä. Taidan siirtää nekin mansikkakassiin jo ensi viikolla, että saavat multaa ja voimaa juurilleen. Nämä tuskin ovat kovin herkkiä kylmälle, koska talvehtivatkin ulkona. Jokohan ne kohta uskaltaisi viedä pihalle?


Kun puutarhapuuhat ovat edelleen pitkälti talviteloilla, olemme tänään puuhastelleet pihalle roskakatosta. Siippa rakensi kivistä perustusta ja minä yritin maalailla. Huomenna täytyy maalausurakkaa jatkaa nurkkalaudoista. Maalaaminen ei kyllä ole pätkääkään minun juttuni. Mieluummin kaivelisin niitä kukkapenkkejä. Tässä keskeneräistä projektia, ikkunasta roiskaisten, kun en enää tarkene mennä pihalle kuvaamaan :).

Ps. Lämpimästi tervetuloa blogin uudet lukijat Tuija, Elmeri ja Beate56