keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Mattopyykkiä ja sohvaperunoita


Jostain on lomalaisen kesäfiilis näilläkin keleillä revittävä. Tällä kertaa se tuli mattopyykistä. Totisesti ovat hyvät kuivauskelit. Pohjoistuuli puhaltaa niin, että välillä matot lentävät vaakatasossa taivaalla. Toivottavasti pysyvät tangolla. Mutta kuivaa tulee, se on varmaa.

Taustalla näkyy muuten parin vuoden takainen yritelmämme kukkakedoksi. Ei ehkä ihan vielä onnistunut täydellisesti se projekti. Mutta postailen kukkakedosta myöhemmin lisää.



Pablo-poika päätti, että näillä keleillä on parempi pysyä sohvaperunana. Emäntä harkitsee samaa ja ottaa seuraksi Nura Farahin esikoisromaanin Aavikon tyttäret.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Tomaatit mökissä palelemassa



Sääliksi käy tomaattiparkoja, kun Suomen keskikesä huitelee lähes pakkasen puolella ja pohjoistuuli tuivertaa. Minulla ei ole kasvihuonetta, joten ripustin amppelitomaatit tarpeettomaksi käyneen leikkimökin terassille suojaan pohjoistuulelta ja rankkasateilta. Muuten tomaateista olisi näillä keleillä tuskin mitään jäljellä. Nyt mökin seinä antaa suojan tuulta vastaan.

Vanhat leikkimökit ovat joskus pihoilla surullisen ja hylätyn oloisia. Anun puutarhassa mökki oli pääsyt uusiokäyttöön puutarhurin työkaluvajana.Oiva keksintö, joka itselläkin on joskus käynyt mielessä. Tänä kesänä 55-vuotias mökkivanhus saa toimia tomaattien kotina.

Mökissä on niin pieni ovi, että aikuisen on siitä hankala ahtautua sisään. Jos leikkimökkiä meinaisi hyödyntää puutarhakäyttöön, pitäisi varmaan puhkaista ovi vasemmasta päädystä. Hmm, ei hassumpi ajatus.

Toistaiseksi Toimelassa ei ole satanut kesäräntää, mutta aika liki pitää. Nimittäin 60 kilometrin päässä Ylivieskassa oli aamulla maa valkoisena. Kuva löytyy Yle Keski-Pohjanmaan facebookista.
Hui kauhistus ja vielä juhannusviikolla!

Vielä riippuvat tomaatinraakileet paikoillaan. Tosin aivan vihreinä ja pieninä. Naapurin pikkutytöt olivatkin jos sitä mieltä, että kasvatan vihreitä tomaatteja. Voipihan se olla niinkin.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Inhorealistisia näkymiä


Useimmiten tulee etsittyä kameran linssiin kaunista ja herkkää kuvattavaa pihalla. Aina luonnon monimuotoisuus ei ole pelkästään kaunista tai miten sen nyt ottaa. Jonkun mielestä tuomenkehrääjäkoin toukat ovat ehkä kauniita, minusta ne pihatuomessa möngertäessään ovat lähinnä iljettäviä, varsinaista inhorealismia. Lisäksi tuomenkehrääjäkoi kutoo tuomet täyteen seittiä, jossa nämä toukat elelevät. Puut alkavat näyttää lähinnä kauhuleffan rekvisiitalta.


Käsittääkseni puut eivät tuomenkehrääjäkoin käsittelyssä kuole, vaikka lehdet lähtisivätkin. Tuomet saattavat jopa kasvattaa myöhemmin kesällä uudet lehdet. Eikä koi iske kuulemma joka vuosi samaan paikkaan. Toimelassa tuomenkehrääjäkoin seittejä on näkynyt ennenkin, mutta ei läheskään joka vuosi. Nyt on sitten kehrääjän vuoro ahkeroida ja kyllä ne ovatkin ahkeroineet.