Sahalla halkaistu hortensia

Olen useampaan kertaan esitellyt blogissa pihahortensiaa, jota kuskasin vuodesta toiseen syksyisin kellariin talvehtimaan ja keväällä se palkitsi vaivan valtavilla kukilla. Viime kesänä ruukku oli jo niin turkasen täynnä ja painava, että emme enää jaksaneet raahata sitä kellariin.

Upotin hortensian ulos ja peittelin hyvin talveksi. Tiesin, etteivät sen maanpäälliset osat varmaan selviäisi näillä leveysasteilla ulkona talvea, mutta juurakko oli ennenkin selvinnyt. Kukkia ei olisi seuraavana kesänä odotettavissa, mutta minulla olikin toiset suunnitelmat.

Keväällä suojauksen alta ei näkynyt elävää piikkiäkään. Lopulta jotakin vihreää alkoi puskea maan alta. Nostin juurakon ylös ja sahasin sen kylmästi pistosahalla kolmeen osaan. Ei todellakaan mikään oikeaoppinen hortensian lisäys :).

Mutta temppu toimi. Nyt minulla on kasvamassa kolme virkeää pihahortensiaa. Ne ovat toispuoleisia, mutta ainahan ne voi fiksata istuttamalla uudelleen sopivaan kohtaan isompaa ruukkua. Raaka peli toimii joskus, uskokaa pois. Nämä jaksaa taas syksyllä heittää kellariin ja paapoa keväällä kukkimaan. 

Angervo ja sen serkku

Mahtaakohan töyhtöangervoja olla kovinkin monta laatua olemassa? Ihmettelen vain, miksi vierekkäin kasvavat angervot, joiden pitäisi olla veljeksiä, näyttävät enemmänkin serkuksilta. Aika paljon samanlaiset, mutta myös hyvin erilaiset. 

Lehdet ovat identtiset, mutta toisen kukinnot ovat harvemmat ja korkeammat.























Kun paras kukinta-aika on ohitettu, toisen kukinnot ruskistuvat hetkessä. Toisen vielä sinnittelevät vaaleina. Molemmat ovat kuitenkin selvästi töyhtöangervoja. Kumma juttu.

Toinen kummallisuus on se, että töyhtöangervot ovat lähes joka kesä joutuneet jonkin ötökkähyökkäyksen kohteeksi. Jos ei ole nopea myrkkypurkin kanssa, kun ensimmäiset reiät ilmestyvät lehtiin, ehtivät ötökät syödä kasvit rangoiksi. Tänä vuonna kirvoja ja öttiäisiä on ollut lähes kaikissa muissa pihan kasveissa paitsi näissä, joissa niitä yleensä vilisee. 

Kaikin tavoin omituinen kesä. Ja kosteus sen kuin jatkuu. Nyt on toki jo lämmintäkin, mutta ei päivää ilman vettä.

Hurmaavat unikot

Nyt on päästy kesässä vaiheeseen, jossa suoraan penkkiin kylvetyt siemenet avaavat värikylläiset kukkansa. Pioniunikkoa minulla ei ole ennen ollut. Nyt kylvin sitä kirsikkapuun alle. Sateen välissä kukat näyttävät hienoilta, vaikka eivät yhtä hienoilta kuin siemenpussin kuvassa. Piti olla enemmän kerrottuja, mutta aika yksinkertaisilta näyttävät. Kauniita kuitenkin.

 

Kesäkukkaseoksessa oli mukana myös unikoita. Olisikohan tämä  syvänpunainen idänunikko?

 Nuputkin ovat pieniä taideteoksia.

Punaisen unikon nuppu on juuri avautumaisillaan.

Keltaiset unikot hehkuvat kuin aurinko sadepisaroiden kimaltaessa lehdillä. Niin herkkää.

Viime kesänä kylvin pikkuriikkistä tuliunikkoa. Sekin oli ihanaa, mutta nämä isommat ovat kyllä vielä ihanampia. Pienistä asioista on ilo tänä kesänä nyhdettävä, aina kun hetken on satamatta.