tiistai 1. marraskuuta 2016

Kaktusten kalenteri pelittää



Jahas, se on sitten marraskuu. Asian voi tarkistaa vaikkapa kaktusten kukinnasta. Mistähän ihmeestä marraskuun kaktus tietää, että nyt on alkanut marraskuu? Kukat vain ilmestyvät jostakin syystalven pimeydessä. Luonto on ihmeellinen.



Me ihmiset vekslaamme kelloja talvi- ja kesäaikaan. Kasvit tietävät muutenkin, että on aika loistaa. Marraskuun kaktuksen kukinta on alkanut, mutta nuppuja avautunee vielä viikkoja.




Marraskuun  kaktuksen serkku, valkoinen joulukaktus on myös innostunut työntämään nuppuja. Sen pitäisi vielä vähän aikaa sinnitellä, että kukkia riittäisi jouluun asti. Ehkä se avaa punavalkoiset kukkansa jo joulukuun alkupäivinä tänä vuonna. Avatkoon, minun puolestani.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Atsalean kanssa valohoidossa


Runkoatsalea avasi lopultakin ensimmäisen nuppunsa. Kehitys näytti tyrehtyvän, kun siirsin äitienpäiväkukkani ulkoa sisälle ja syksyn harmaus täyttää päivät. Kaivoin esiin kirkasvalolampun. Yhdessä atsalean kanssa vietämme nyt joka-aamuiset kahvihetket lisävalossa. Uskon, että apuvalolla on vaikutusta.


Vasta ensimmäinen kukka on auki, mutta nuppuja on lähes jokaisessa lehtiruusukkeessa. Mielenkiintoista seurata tämän keväällä kukkamerenä kukkineen kasvin syksyistä uutta tulemista.

Atsalean runkoon on muuten kasvanut pieniä versoja. Jospa näistä saisi kasvatettua uusia kasveja keväällä. Muistan jostain blogista lukeneeni, että joku oli saanut pistokkaat lähtemään kukkapenkissä kesällä kasvuun. Ehkä kuitenkin laitan ruukkuun, että ei tule pieniä nypittyä rikkaruohoina pois.

Runkoatsalea kääntelee selvästi lehtiään kirkasvalolamppua kohti. Ehkä muutkin huoneessa olevat kasvit hyötyvät lampusta. Itselleni se ainakin on nyt juuri tosi tärkeää.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Viimeiset sadonkorjuut


Vähiin käy sadonkorjuu, ennenkuin loppuu. Viimeisenä nostin hyötymaan kasvatuslaatikosta porkkanat, joiden sato ilahdutti runsaudellaan pitkästä aikaa. Monta vuotta porkkanan siemenet ovat itäneet heikosti tai jostain muusta syystä sato on jäänyt laihaksi. Nyt iti ja kasvoi.

Luulenpa, että porkkanakin viihtyi kasvualustalla, joka sai pääosin voimansa talousjätekompostista. Kumpa sitä riittäisikin kaikille pihan kasveille. Kompostoin talusjätteet vain kesäisin. Yhdestä pienestä kompostorista riittää muutamalle kasville. Erityisesti se on sipulin, kesäkurpitsan ja salaatin mieleen. Näemmä myös porkkanan.


Tätä lajia sadonkorjuuta riittää pakkasiin saakka, kun iltaisin vain näkisi vielä pihalla puuhastella. Yritän silputa ja kompostoida mahdollisimman paljon pihalta keräämääni.

Kaikkea en saa itse hävitetyksi, vaan jotakin joutuu viemään pois. Meillä puutarhajätettä voi toimittaa vain hyötyjäteasemalle, jonka aukioloajat ovat minimaaliset: parittomien viikkojen tiistait klo 14-17. Saa olla tosissaan, että sinne ehtii.


Olenkin lisännyt lehtikomposteja ja haketan entistä enemmän oksia. Tämänkin lastin hoitelin lopulta omin käsin uudelleen maatumaan. Pensaat kiittävät, kun saavat katetta ja uutta voimaa lehtikompostista.


Vähiin käy kukinta pihalla. Jokunen syysleimun kukka vielä sinnittelee talvea vastaan. Näitä putkahti esiin harvakseltaan, mutta putkahteli kuitenkin. Keväällä luulin, että talvi oli niitannut kaikki syysleimuni. Ei sentään, vaan muutama jäi. Toivottavasti ensi talvi ei vie niitäkin, vaan saisivat rauhassa voimistua ja vallata alaa.