Vilpolan kevätyllätys

 

 

Tein viikonloppuna kevätsiivousta Vilpolassa. Talviverhot saivat lähteä ja samalla verhon takaa löytyi yllätys. Onnenbambu oli kuin salaa talven aikana venähtänyt lähes kattoon asti. Melkoinen hujoppi!

Onnenbambu on yksi kiitollisimmista huonekasveista. Pärjää pelkässä vedessä maljakossa, mutta viihtyy myös mullassa. Hengiltä sitä ei taida saada, vaikka haluaisi. Sen verran sitkeää sorttia on tämä Kamerunista alun perin kotoisin oleva traakkipuulaji, ruokotraakkipuu kai se on. Onnenbambuna tai onnenoksana sitä myydään.

Bambu pärjää vähälläkin valolla, esimerkiksi pesuhuoneessa, mutta kuten kuvasta näkyy valoisassa se intoutuu kasvuun.

Oli lievästi haasteellista kantaa hujoppi siivouspäivänä kellariin suihkuun, mutta sitkeästi vein sen virkistäytymään ja puhdistumaan yhdessä muiden huonekasvien kanssa. Etualalla kevään "poikasia". Ja taustalla taimikasvatuksia.

Valoisa, tilava huone on melkoinen asuntoetu kukista pitävälle. Ikkunoista tulee valoa idästä, etelästä ja lännestä, joten sitä todellakin riittää. Vilpola on vilpoisa talvella ja kuuma kesällä. Se toimittaa meillä työhuoneen virkaa ja on työskentelyolosuhteilta lämmön suhteen haastava. Kasveille se on kuin kasvihuone. Onneksi ei tarvitse taimipurkeilla keittiön ja olohuoneen ikkkunalautoja täyttää. Olen siis onnekas.

Sipulikukat rohkeina valoa kohti

 

Vielä on lunta, mutta aurinko paistaa ja tuuli kuivaa sulavat lumet nopeasti. Pihalla alkaa olla elämää. Ensimmäiset krookukset ovat nupulla lämpimässä kirsikkapuun alla. Ja vieressä köllöttelee luonnon lannoitepallura.

 

Koko kirsikkapuun alla oleva penkki on täynnä rusakon papanoita. En tiedä oliko eläimiä yksi vai useampia, mutta säännöllisesti lähes kengurun kokoinen rusakko pomppi pihallemme iltahämärissä koko talven. Nytpä ei tarvinne ainakaan tätä penkkiä lannoittaa.

 

Minusta rusakoita on hauska seurailla talvisin. Saattavathan ne tuhojakin tehdä, kun tänä vuonna tuntuu olevan todella hyvä jänisvuosi. Säännöllisesti niillä on tapana leikellä meidän vadelmapensaat. Satoa ei juuri ole odotettavissa, kun viime vuotiset oksat on katkaistu lumipinnan yläpuolelta.

 

Omenapuitakin rusakot ovat maistelleet, mutta oikeastaan vain alimpien oksien latvoista. Runkoon ei ole kajottu ja rungoilla jonkinlaiset suojat onkin. Mutta hanki oli korkea ja iso jänis ylettyi vallan hyvin ylempiinkin puun osiin. Eipä tarvitse leikellä itse omenapuita! 

 

Voi tätä valon ihanuutta! Lämmintä säätä ei vielä voi hehkuttaa, mutta ehkä jo viikon päästä sitäkin.

Pääsiäistä

 

Pääsiäinen on kulunut erittäin rauhallisesti pienellä porukalla. Aikuinen tytär tuli onneksemme viettämään pyhiä kanssamme. Karvakavereita ei ole käynyt. Pajunkissat ovat ainoat karvalajin edustajat tänä vuonna.

Lumikinosten nopeaa sulamista ihmetellen on tullut ulkoiltua, autoiltua lähitienoilla, syötyä hyvin ja suunniteltua tulevan kesän pihapuuhia.

 

Ihmettelen vain, kunkahan pitkään pitäisi pyhien jatkua, että pitkästyisin. Puuhaa riittää. 

 

Meilläpäin tapaavat trullit vierailla lankalauantaisin. Koronan vuoksi noitia ei vuosi sitten käynyt ollenkaan ja tänä vuonnakin vain muutama. Turhan paljon jäi munia ja namuja itselle syötäviksi. Tyttären kouluaikoina askartelema "perinnetrulli" liihottelee keittiössä, mutta sille eivät munat maistu.

 

 Keltaista on tullut leviteltyä eri puolille kotia sekä sisälle...

...että vähän pihallekin. Isojen narsissien kukinta ei ole edennyt pääsiäisen aikana ulkona, mutta tetet sinnittelevät. Nyt lupaa pienoista takatalvea, mutta eivätköhän nämä pärjäile.

Kot kot: Ihanaa päättyvää pääsiäistä ja orastavaa kevättä!