Ulkoportaiden kevätremppa

Toukokuun loppupuoli on ollut sen verran hektistä, että blogin äärelle ei ole kertakaikkiaan ehtinyt.  Keväällä on aina paljon puuhaa, mutta tänä vuonna päätettiin uusia ulkoportaiden laatoitus. Vanhassa talossa on riittää remonttia.

Toimelan portaat ovat haastavat. Laatoitimme ne viimeksi 15 vuotta sitten ja laatat olivat alkaneet irtoilla siihen malliin, että pelkäsimme jonkun kompastuvan tai liukastuvan. Pakko oli siis ryhtyä toimeen.

Haastetta tuovat 70-luvun keltaiset paksut kivet, joilla portaikko on aikoinaan päällystetty. Ne ovat kiinni uskomattoman lujassa, emmekä halunneet ryhtyä niitä poistamaan.

Päällimäinen kerros irtosi kepeästi, mutta tasoitettavaa ja hiottavaa jäi riittävästi. Myös uusien laattojen valinta aiheutti päänvaivaa. Niiden piti olla riittävän ohuita, että mahtuvat oven alle. Pakkasta pitää kestää, eikä pahemmin liukkaitakaan tarvitsisi olla.

Vielä 15 vuotta sitten löytyi sopivan kokoista 20 x 20 cm laattaa, mikä on toteutuksen kannalta helpoin koko portaisiin. Nykyisin ominaisuuksiltaan sopivat laatat ovat joko reippaasti isompia tai reippaasti pienempiä.

Vaihtoehdoksi jäi pieni, 10 x 10 cm Salla-laatta, joka kestää pakkasta. Sama ominaisuus vaadittiin tietenkin kiinnityslaastilta ja saumauslaastilta.

Aika näyttää, miten laatta toimii portaissa. Toistaiseksi pinta ei ole tuntunut sateellakaan liukkaalta.

Olihan siinä puuhaa, kun reunoihin piti leikata pikkusuikaleet. Työn vaiheissa tarvittiin jopa maalarinteippiä :).

Hankaluudet huomioon ottaen, olemme kohtuullisen tyytyväisiä lopputulokseen, vaikka laatan pieni koko etukäteen mietitytti kovastikin. Ehkä tuo koko ei niin kuitenkaan riitele 50-luvun talossa. Siihen aikaan taidettiin pieniä laattoja käyttää portaikoissa.

Kukkaruukut menivät myös uusiksi. Ahkeraliisat pääsivät vähän etuajassa testaamaan portaita. Yöt ovat olleet sen verran viileitä, että ruukut on nykäisty eteiseen yöpymään.

Toivoa sopii, että työ palkitsee ja uusi laatoitus kestää edellisen tapaan vähintään 15 vuotta.