Tästä se kevät taas lähtee!

 

Jo vain, tästä se kevät taas lähtee liikkeelle. Ensimmäiset siemenet on nyt kylvetty multiin, vaikka lunta tupruttaa taivaalta enemmän kuin tarpeeksi ja kesä on vasta etäinen ajatuksen siemen. Valon määrä lisääntyy kuitenkin päivä päivältä ja usko kevään voittoon on vahvoilla.

Kylvin tänään ahkeraliisaa (puuttuu kuvasta), kesäpäivänhattua, tuoksukaunokkia, hehkuvaarakkautta, paprikaa ja ananaskirsikkaa (karviaiskoiso lukee siemenpusissa toisena nimenä).

Siellä siemenet nyt muhivat kylvölaatikoissa. Täytyy sanoa että ahkeraliisan ja hehkuvanrakkauden siemenet ovat niin pikkuriikkisia, että niiden käsitteleminen tuotti vaikeuksia kumihanskat kädessä. Oli pakko riisua hanskat ja haeskella siemenet pussin saumojen väleistä paljain käsin. Ehkä niistä muutama osui oikeaan lokeroonkin .

Talvi ja pakkanen kuivattaa kädet niin, että sormenpäät ovat haavoilla.Sen vuoksi en multaa mielelläni paljain käsin tähän aikaan vuodesta möyri. Mutta oli kyllä haastetta siementen kanssa.

Hehkuvarakkaus on perenna, joka pussin mukaan saattaa kukkia jo ensimmäisenä kesänä, jos sen kylvää riittävän aikaisin. Toivottavasti tänään oli riittävän aikaisin. En ole tätä aiemmin saanut kylvökonetta vauhtiin.

Ananaskirsikoita kasvatin viime kesänä menestyksellä valmiina ostamistani taimista. Nyt ajattelin kokeilla siemenestä saakka. Mutta sen toinen nimi el karviaiskoiso oli minulle uusi. Tuoksukaunokkia olen kylvänyt suoraan ulos, mutta nyt kokeilen esikasvatusta. Toivon, että kukinta aikaistuisi.

Päätin noudattaa kirjaimellisesti ohjetta ja kylvin kelloköynnöksen siemeniä 3-5 kappaletta saman tien samaan ruukkuun. Voi olla, että kelloköynnös olisi ehtinyt myöhemminkin, mutta siellä siemenet nyt ovat. Toivottavasti kapeampi puoli ylöspäin, vaikka senkin päättelemine lähes soikeasta siemenestä on välilla hankalaa.

Tässä vaiheessa siementen kylväminen ja itämisen seuraaminen on aina hauskaa ja mieltä virkistävää puuhastelua. Mitä enemmän viidakko kasvaa kevään edetessä, sen työläämmäksi puuha muuttuu. Jostakin syystä työläys aina unohtuu, kun uusi kylväaika saapuu.

Mehitähti kukkii

 

Jopas jotakin! Kannattaa tehdä vähän tarkempi joulusiivous, silloin saattaa löytää yllätyksiä. Tänään yllätyksen tarjosi viisivuotias mehitähti, joka on ryhtynyt kukkimaan. En ole ennen nähnyt moista. Liekö kuinka tavallista?

Mehitähti tuli aikoinaan meille lahjana tässä vieressä olevassa pienessä lasimaljassa. Joulukoristeluista selvittyään mehitähti alkoi viihtyä. Viimeisen vuoden aikana se on keskittynyt työntämään poikasia vähän joka suuntaan. Lopulta putkahti kukka.

 

Sain kuin sainkin tänään joulun siivottua taloon ja leviteltyä loputkin jouluvalot käyttöön. Lopuksi kävin paikallisella puutarhalla palkitsemassa itseni muutamalla joulukukalla ja katajaisella ovikranssilla.

Monenlaista ihanuutta oli puutarhalla tarjolla. Mukaan lähti muun muassa valkoinen amaryllis, joka tekee kolmea kukkavartta yhtä aikaa. Tästä se joulutunnelma taas syntyy ja amarylliksesta on iloa pitkään.

Ilon ja surun päiviä lemmikkien kanssa

Lemmikit ovat ihania, mutta ihan jokaisen kanssa tulee jonakin päivänä suru puseroon. Eppu-kissamme hallitsi reviiriään Toimelassa ja vähän ympäristössäkin onnellisena yli 19 vuotta. Pitkä, hyvä kissanelämä päättyi tänään.

Tyttären alakoululaisena kirjoittama huoneentaulu otettiin seinältä. Vettä on kupissa ehtinyt virrata.

Vaikka eläimistä tykkään ja niillä on ollut elämässäni aina iso rooli, tällä hetkellä en haaveile uusista nelijalkaisista. Sulattelen tilannetta, että kukaan ei komenna meitä illalla nukkumaan, eikä läpsyttele jääkaapille herkkuja pyytelemään.

Kun kissaan sitoutuu, siinä saattaa yllättäen hurahtaa parikymmentä vuotta. Koira eli välissä 12 vuotta ja jätti sekin lähtemättömät muistot. Elämä olisi aika paljon köyhempi ilman lemmikkejä.