Enpä malttanut enää odottaa, vaan tempaisin maasta muutaman puikulaperunan varren ja tarkistin, joko löytyisi syömäkelpoisia. Kyllä löytyi! Päästiin maisetelemaan oman maan satoa.
Puikula on jauhoinen syysperuna, jota olen yleensä syönyt vasta elokuulla. Kotitarveviljelijälle perunaan tuppaa iskemään varsinkin sateisena kesänä rutto ja rupi. Niinpä ajattelin nyt ehtiä ennen tauteja ja syödä perunat sileinä, vaikkakin vähän pienempinä.
Kauniita ja keltaisia enimmäkseen olivatkin, mutta kovin eri kokoisia. Yksi jättipuikula, muutama peukalon kokoinen ja pari pikkurilliä.
Anoppini, 84 v., tokaisi, että teidän pitää munittaa perunat. Siis mitä? Oletteko ennen moista kuulleet? Multaamisen tiedän ja sitä mekin teemme, mutta munitus on aivan eri juttu.
Anopin äiti kuulemma munitti usein ja hyvä tuli. Munittaminen tarkoittaa, että käsikopelolla kaivetaan perunapenkistä varren isoin peruna ja jätetään loput kasvamaan. Mullat vain taputellaan nätisti takaisin päälle.
Minulla on tapana nykäistä ensin varsi ja kaivella mullat vasta sitten. Munittaminen ei sillä konstilla onnistu. Onko joku tällaista kokeillut, mielelläni kuulisin kokemuksia?
Ja mikäs se siellä taas? Värisokea mieskin huomasi, että perunan keskellä kukkii joku muu "lajike" kuin valkokukkainen puikula. Kehäkukkahan se on jälleen itse muuttanut paremmille asuinsijoille.
Jk: Parempi puoliskoni huomautti, että anoppi puhui perunoiden munittamisesta, eikä suinkaan mullittamisesta niin kuin tähän postaukseen ensin kirjoitin. Muisti teki tepposet, anteeksi! Korjasin tekstin otsikkoa myöten oikeaan muotoon.
lauantai 29. heinäkuuta 2017
torstai 27. heinäkuuta 2017
Varkaita, onko heitä?
Auts! Vihreänä tomaatinviljelijänä olen autuaasti unohtanut, että runkotomaateista pitää poistaa varkaita. Kyllähän minä asiaa keväällä opiskelin, mutta pääsi unohtumaan. Onneksi sain sähköpostilla Biolanin tiedotteen, jossa puutarhaneuvoja Riikka Kerttula muistutti varkaista.
Tuli kiire tomaattiviljelmille tarkistamaan, liekö siellä muuta onkaan enää kuin kun varkaita. Ja kyllähän niitä riittikin nypittäviksi lähes jokaisesta lehtihangasta. Nimenomaan nypittäviksi, sillä varkaita ei kuulemma kannata leikata saksilla. Saksilla leikattuja taimia uhkaa Kerttulan mukaan syksyllä harmaahome.
Samalla poistin hedelmäterttujen alapuolella olevia lehtiä voimaa viemästä. Harkitsin myös tomaattien latvomista, mutta en vielä siihen puuhan rohjennut ryhtyä. Tomaattiviidakko näytti jo tämänpäiväisen raivauksen jälkeen huomattavasti selkeämmältä ja järkevämmältä. Kypsyvät tomaatit ja päärunko saivat elintilaa.
Avomaalla kasvatettaviin tomaatteihin kannattaisi kuulemma jättää kypsymään vain 2-3 terttua runkoa kohti. Ilman kasvihuonetta tomaatti ei ehdi enempää kypsyttää, joten taimet kannattaa latvoa yläpäästä.
Hyvä tieto tämäkin. Ehkä valtaisa kukkien työntäminen onkin vienyt voimaa tomaattieni kypsymiseltä, kun ne eivät juuri osoita punastumisen merkkejä. Jonakin päivänä vielä rohkaistun latvomaan taimeni.
Tapana on ollut kastella tomaatit iltaisin, mutta aamu olisi ilmeisesti optimaalinen ajankohta. No, tänä kesänä vettä on tullut taivaalta sen verran, että sama se mihin aikaan kastelukannua on heilutellut. Olen taas astetta viisaampi tomaatinviljelijä, kunhan vielä ensi kesänä tämän kaiken muistaisin.
tiistai 25. heinäkuuta 2017
Hyötymaan kaunokaisia
Onhan kasvien kanssa puuhastelu välillä turhauttavaakin. Tässä kukkii voimakkaana viime kesän siemenistä itsekseen kasvimaan käytävälle kivien väliin siementänyt kehäkukka. Komea on, mutta aivan muualle niitä ajattelin tänä kesänä saavani.
Nimittäin tähän kasvinmaan laidassa olevaan pitkään penkkiin kylvin sekaisin ruiskaunokkia ja kehäkukkaa. En mitään muuta. Ruiskaunokkia näyttääkin tulevan, kunhan ehtivät kukkaan. Sen lisäksi penkissä ilokoivat jotkut keltaiset rikkaruohot, joita en raaskinut kitkeä pois sekä tuo pieni valkoinen, jota kylvin penkkiin viime kesänä.
Kehäkukat ovat jääneet jalkoihin. Ne kyllä itivät, mutta kasvu tyssäsi 15 sentiin. Luultavasti kehäkukka tykkää voimakkaammasta lannoituksesta kuin nämä kaverinsa.
Tänä keväänä en levittänyt kompostia kukkapenkin kohdalle, enkä ilmeisesti tarpeeksi kanankakkaakaan. Näin siinä sitten kävi. Olen yrittänyt muutamana päivänä antaa kastelulannoitetta. Jospa kehäkukat vielä innostuisivat oikein penkissäkin ennen syksyä.
Sipuli on kohta nostokunnossa, mutta raaskiiko näitä ollenkaan nostaa? Kukkivat niin komeasti, että kaunistavat koko hyötymaan.
Jäävuorisalaattikin on kasvanut jättiläispöheiköksi ja rupesi myös kukkimaan. En ole ehtinyt sitä tarpeeksi syömään, mutta nyt täytyy vain katsella kukkia.
Tilli kuuluu myös hyötymaan kaunistajiin, kun sen kukinnot ilmestyvät. Tilliviljelmäni on vain kovin pieni, yksi ruutu kasvulavassa.
Omia perunoita odotetaan jo, mutta puikulaperuna on hidas kasvamaan. Ensimmäiset kukat ovat auenneet. Jokohan ensi viikolla uskaltaisi nykäistä kokeeksi pari vartta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)










