Kostean kevään etuja

 

Sateessa ja kevään viileydessä on ollut hyviäkin puolia, kun niitä etsimällä etsii. Esimerkiksi Alppiruujen kastelusta ei ole tarvinnut murehtia. Ovat varmasti saaneet riittävästi vettä, eikä aurinko ole päässyt tekemään polttavia tuhojaan.

Raparperi kasvaa ennennäkemättömällä innolla. Vesivartisena kasvina se helposti jää pieneksi tai nuupahtaa ennen aikojaan kevätkesästä, jos on kuivaa. Mutta nyt tulee satoa!

Kasvimaa on kylvetty. Siellä kosteassa muhivat  peruna, kehäkukat, porkkana, salaatti, valkosipuliruohosipuli, persilja ja sipulit. Saalatin ja yrittien päällä on harso. Sipuli ei sitä olisi lämmön puolesta kaivannut, mutta harso on pakko laittaa, koska harakat ja rätkät nykkivät istukassipulit ilmaan, jos ne jäävät taivasalle. Yksi laatikko odottaa kasvihuoneesta avomaankurkkua ja kesäkurpitsaa.

Niinhän sitä sanotaan, että sataa suoraan laariin, jos siemenkylvöjen jälkeen sattuu kostea keli. Huomaatteko, että yritän opetella positiivista ajattelua!

Kaiken positiivisen ajattelun keskellä on pakko hämmästellä yhtä asiaa. Jäi syksyllä ottamatta talteen krassin siemenet, enkä ole niitä vuosiin ostanut. Nyt ostin ja tässä ovat yhden pussin siemenet. Äkkiä laskien parikymmentä siementä. Kyllähän niistä muutamaan purkkiin riittää, mutta jotenkin määrä näyttää naurettavalta liotessaan pienessä lasimaljassa. Nämäkin ovat nyt muhimassa mullissa. Ja ensi syksynä kerään siemenet plakkariin.

Myöhäinen kevät

 

Kulunut kevät on ollut ennätyksellisen myöhäinen, viileä ja hitaasti etenevä. Pääsiäisistutuksenikin puhkesi kunnolla kukkaan vasta helatorstain helteissä ja hukkui sen jälkeen aika pian vesisateesen. Olihan se vähän aika nätti.

Tulppaaneja on saanut odottaa ja odottaa penkeistä nouseviksi. Aika heikosti niitä on noussut ja pieniäkin ovat. Mutta iloitsen jokaisesta, yhdessä ja erikseen.

Pieniä valopilkkuja on sentään näkynyt joukossa. Idänsinililjat ovat kukkineet sinivalkoisina mattoina. Ne näyttävät viihtyvän ja valtaavan vuosi vuodelta lisää tilaa. Joku kuitenkin menestyy, ilman ihmeellisiä toimenpiteitä. Hyvä niin.

Kasvihuoneen lämmitystä

 

Vettä on tullut viikonpäivät kuin saavista kaataen. Alamme pikkuhiljaa hukkua, sekä minä että kasvit, henkisesti ja fyysisesti. Kun helatorstain helleaaltoa seurasivat vielä helluntain hyytävät lämpötilat, on puutarhurin mieliala koetuksella. Taimet tuli siirrettyä uuteen kasvihuoneseen tietenkin turhan aikaisin ja nyt on riittänyt ihmettelemistä niiden kanssa arktisissa oloissa.

Muutaman yön polttelin kasvihuoneessa kynttilöitä taimien hengenpitimeksi. Kun päivälämpötilatkin putosivat pahimmillaan pariin kolmeen asteeseen ja aurinko katosi taivaalta päiväkausiksi, jouduin turvautumaan lämpöpatteriin. Näyttäisi siltä, että pahin on tällä konstilla ohitettu. Sähkölaskua ei kannata ajatella, harrastukset maksavat :).

Nyt näyttää sää lopultakin vähän kirkastuvan. Jospa illan mittaan aurinkokin jo hoitaisi osansa kasvihuoneen lämmittämisestä. Elämässä on jännitystä, kun sitä itse järjestää!